Ilmastopaneelin puheenjohtaja esittää metsäyhtiöille keskinäistä sopimista puunkäytöstä: "Päästöistä 4,5 miljardin euron kustannukset"
Markku Ollikaisen mukaan on varauduttava tilanteeseen, jossa EU:n laskentasäännöt tekevät Suomen maankäyttösektorista päästölähteen.
Luonnonvarakeskus ehdottaa, että metsien hiilinieluja voitaisiin kasvattaa metsien raivaamisen lopettamisella, kiertoajan pidentämisellä tietyillä kohteilla ja muuttamalla turvepohjaisten peltojen ja metsien käsittelyä. Kuva: Pentti VänskäMaankäyttösektorin kiristyneiden nielutavoitteiden ratkaisemiseksi Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen ehdottaa metsäyhtiöille keskinäistä sopimista puun käytöstä tai kotimaan hiilinielukauppaa.
”Suomi on sopimusyhteiskunta. Metsäteollisuus voisi tehdä sopimuksen kotimaisen puun käytön tasosta, jolla lulucf-sektorin päästöjä rajataan. Vastaavanlaisesta sopimuksesta Suomella on kokemuksia 1970-luvun alussa, joten tämä ei olisi uusi asia”, hän kertoo MT:lle.
Ollikainen viittaa 1970–1988 voimassa olleeseen järjestelmään, jossa metsäyhtiöt ja Suomen Pankki sopivat yhdessä puun käyttöä lisäävistä investoinneista. Tarkoituksena oli estää puun kysynnän ylikuumentuminen.
Toiseksi vaihtoehdoksi Ollikainen esittää, että valtio mitoittaisi maankäyttösektorin päästöt katsomalleen kestävälle tasolle. Sen jälkeen valtio myisi metsäteollisuudelle tämän mukaisesti metsänielun käyttöoikeuksia.
”Valtiohan vastaa EU:lle siitä, että lulucf-sektorin päästöt kompensoidaan.”
Ollikainen ei ota kantaa siihen, mille tasolle hakkuut kannattaisi asettaa – kaikki on kiinni jäsenmaiden omasta päätöksenteosta.
”On ilman muuta selvää, että hakkuiden rajoittaminen on nopein keino laskea maankäyttösektorin nettopäästöjä.”
Suomen maankäyttösektorista (lulucf) saattaa muodostua EU:n laskentasääntöjen perusteella päästölähde.
Luonnonvarakeskus Luke tarkensi viime viikolla Suomen metsien hiilinielun vertailutasoa, johon metsien raportoitavaa hiilinielun kokoa verrataan vuosina 2021–2025. Metsien hiilinielu oli toissavuonna noin seitsemän miljoonaa hiilidioksiditonnia vertailutason asettamaa tavoitetta jäljessä.
Vaikka vertailutaso todennäköisesti vielä muuttuu, riskinä on, että maankäyttösektorin päästöjen ja nielujen välinen kuilu kasvaa tulevina vuosina.
”Ilmastopaneeli arvioi, että jos maankäytön päästöt pysyvät nykyisellään ja hakkuita nostetaan selvästi yli 80 miljoonan kuutiometrin vuodessa, lulucf-sektori voi pahimmassa tapauksessa olla jopa 30 miljoonaa hiilidioksiditonnia päästölähde”, Ollikainen sanoo.
Euroopan komissio ei ota kantaa jäsenmaiden tapoihin vähentää päästöjään, vaan katsoo pelkästään maankäyttösektorin nielujen ja päästöjen tasapainoa. Siksi päätökset siitä, mistä päästövähennyksiä tehdään, ovat jäsenmaiden omasta harkinnasta kiinni.
Maankäyttösektorin päästöjen kompensointi tai hiilinielun vertailutason alittaminen ei ole ilmaista.
Suomen onkin Ollikaisen mielestä pohdittava sitä, onko kustannustehokkainta maksaa päästövähennyksistä, rajoittaa kotimaisen puun käyttöä vai ostaa päästökiintiöitä tai nieluyksiköitä muilta jäsenmailta. Päästöjä voidaan vähentää maankäytön ja metsätalouden lisäksi myös muilta aloilta.
”Yksi taakanjakosektorin edullisimpia, joskin kallis vaihtoehto olisi liikenteen päästöjen vähentäminen. Se maksaisi arviolta 150 euroa per hiilidioksiditonni. Silloin 30 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöillä lulucf-sektorin päästöistä tulisi Suomelle 4,5 miljardin euron kustannukset.”
Kalleimmaksi vaihtoehdoksi Ollikainen arvioi maankäyttösektorilla tehtävän nieluyksiköiden ostamisen mailta, joilla maankäyttösektori on merkittävä nielu.
”Tällainen kauppa toimisi joko kahden välisenä kauppana, tai sille luotaisiin oma laajempi järjestelmänsä.”
”Mutta, koska EU:n pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmana on kasvattaa nieluja, vertailutasojen tavoitteet voivat kiristyä entisestään. Tällöin nieluyksiköiden kauppaa tuskin käytäisiin”, Ollikainen huomauttaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
