Suomen sahalinjat kaipaavat pikaista uusimista – Baltit ovat kiilaamassa ohitse

Koskisen Oy sahaa kolmessa vuorossa viitenä päivänä viikossa, Tommi Sneck kertoo. Viikonloput käytetään huoltotöihin. Kuva: Sanne Katainen

Kärkölä

Valtaosa suomalaisista sahalinjoista on 1990-luvulta. Sahat ovat tulossa käyttöikänsä päähän.

"Baltit ovat menossa meistä ohi. Sahauksen rajat rupeavat tulemaan vastaan", Sahateollisuuden toimitusjohtaja Kai Merivuori totesi Koskisen Oy:n kumppanuuspäivässä viime keskiviikkona.

Koskisen Oy:n väki nyökytteli. Tilaisuudessa esitelty yhtiön suurin sahalinja on vuodelta 1993. Se on viritetty huippuunsa, ja tuotantokapasiteetti on saatu nostettua 340 000 kuutiometriin havusahatavaraa vuodessa. Siitä ei kuitenkaan ole pääsyä ylöspäin, ja linjaston rikkoutumisen vaara on olemassa.

"Päälinjainvestoinnit täytyisi tehdä seuraavien viiden vuoden aikana", Koskisen Oy:n sahateollisuuden johtaja Tommi Sneck arvioi.

Hänen mukaansa yhden sahatavarakuution valmistukseen vaaditaan 2,12–2,15 kuutiota tukkia. Uusilla teknologioilla tukin määrä saataisiin tiputettua 2,02–2,05 kuutioon.

"Jos sahat maksavat metsäteollisuuden viulut, omiin investointeihin ei jää rahaa", Sneck totesi.

Sahojen toimintaa on vaikeuttanut viime aikoina raaka-ainekustannusten, toisin sanottuna tukin hinnannousu, joka on ollut huomattavasti nopeampaa kuin sahatavaran.

"Sahateollisuus maksaa kovasti hehkutetun selluteollisuuden juhlat", Sneck sanoi.

Hänen mukaansa kolme isoa, sellua valmistavaa metsäyhtiötä käyttää määräävä markkina-asemaansa väärin. Ne pyrkivät pitämään kuitupuun hinnan mahdollisimman matalana keinolla millä hyvänsä.

Tuontikuitupuusta maksetaan tarvittaessa jopa kaksi kertaa niin paljon kuin kotimaisesta. Vaikka kuitupuusta on uusien biotuotetehtaiden myötä pulaa, sen hinta nousee maltillisesti. Tukin hinta sitä vastoin kohoaa vauhdilla.

Metsänomistajat tekevät tilinsä tukin myynnillä – silti esimerkiksi viime vuoden hakkuista saatiin tukkia vain 27 miljoonaa ja kuitupuuta 36 miljoonaa kuutiometriä. Osaltaan myös harvennusrästit ovat seurausta kuitupuun hinnoittelusta.

"Jos kuitupuun hinta nousee euron kuutiolta, vaikutus on metsänomistajalle suurempi kuin jos tukin hinta nousee euron", Sneck huomautti.

Koskisen Oy on vastannut raaka-ainekustannusten nousuun vuokraamalla Veisto Oy:ltä Hirvensalmella toimivan Kissakosken sahan. Sopimus astui voimaan vuoden 2013 alussa.

Kissakoskella sahataan ainoastaan kuitupuuta, noin 55 000 kuutiometriä vuodessa. Sneckin mukaan kuitupuun sahaaminen kannattaa tukin sahaamista paremmin.

Kissakosken sahatavaralle on omat käyttökohteensa. Tavaraa päätyy paljon lämpökäsittelyyn ja puusepänteollisuuteen: siitä tehdään esimerkiksi luukusta esiin avautuvia, kevytrakenteisia ullakkoportaita.

Sahatavara on yksi Suomen tärkeimmistä vientituotteista. Saman listan kärkipäässä ovat myös dieselpolttoaineet, päällystetty paperi ja sellu.

"Sahateollisuus on biotalouden selkäranka. Ilman sahoja sellutehtaat eivät pyörisi", Merivuori totesi.

Hänen mukaansa sahauksessa valmistuvien tuotteiden hinnoittelussa on kuitenkin iso ongelma.

Sahateollisuuden tuotteista vain puolet on sahatavaraa, mutta sahatavara muodostaa liikevaihdosta 80 prosenttia. Lähes kolmannes tuotteista on selluhaketta, mutta liikevaihdosta vain kymmenesosa tulee siitä.

"Hakkeen osalta peli on auki", myös Sneck totesi. "Sen hinnat ovat nousseet 20 prosenttia viimeisen vuoden aikana."

Metsähakkeen tuotantotuen väheneminen ja tippuminen kokonaan pois päästöoikeuksien hinnannousun myötä on sahoille hyvä uutinen, sillä myös sahoilla syntyvää purua ja kuorta toimitetaan energiakäyttöön.