Rantametsän hakkuusta ja maanmuokkauksesta paisui oikeusjuttu
”Osakaskunnassa on merkittäviä metsänomistajia. Ei kukaan heistä järven pilaamista hyväksy”, sanoo Mikko Pöyry. Tiina Rekolan mielestä metsää voi hoitaa monella tavalla. Taustalla Pannujärven yläpuolinen suo ja lampi, joiden ennallistamista asukkaat ehdottivat UPM:lle. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
”Kunta mainosti tätä luksusalueena, jossa on oma ranta. Rantaa ei voi moittia, mutta vesi on käyttökelvotonta”, Mikko Pöyry harmittelee.
Pöyry on Tuuloksen Pannujärven kattavan vesialueen osakaskunnan puheenjohtaja. Osakaskunta, järven hyväksi perustettu suojeluyhdistys ja Hämeenlinnan kaupunki pitävät metsäyhtiö UPM:n hakkuita syyllisenä järvensä huonoon kuntoon.
Viime vuosiin asti järven kunto on luokiteltu tyydyttäväksi. Kolmisen vuotta sitten tehdyn hakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen tila huonontui. Kesäisin kukkii sinilevä, ja näkösyvyys on laskenut aiemmasta kahdesta metristä 50 senttiin, kertoo suojeluyhdistyksen sihteeri Tiina Rekola.
Rekolan mukaan ongelmien juuret ovat 1970-luvulla tehdyssä ojituksessa. Silloin järven yläpuolisen lammen ja suon vedet johdettiin suoraan kirkasvetiseen Pannujärveen. Järveen rantautuva soinen rinne ojitettiin.
Jo vuonna 2009 ennen kiisteltyä hakkuuta ja muokkausta suojeluyhdistys, Hämeenlinnan kaupunki ja UPM aloittivat neuvottelut järven tilan kohentamiseksi. Yhdistys toivoi vanhan virheen korjaamista, eli suon ja lammen palauttamista ennalleen, jolloin vesi suodattuisi Pannujärveen pohjavetenä eikä ojan kautta.
Täysimääräiseen ennallistamiseen UPM ei suostunut, vaan rakensi laskeutusaltaan, jonka tarkoitus on hillitä kiintoaineksen kulkeutumista järveen.
Seuraavana talvena rehevällä, järveen rajoittuvalla rinteellä käynnistyivät hakkuut. Reilu vuosi hakkuun jälkeen tehtiin naveromätästys.
Naveromätästys on veden vaivaamille kivennäismaille tarkoitettu maanmuokkausmenetelmä.
Maahan kaivetaan matalia ojia eli naveroita, joiden kaivumassasta syntyviin mättäisiin istutetaan taimet. Naveroiden ei ole tarkoitus kuivattaa aluetta pysyvästi, vaan turvata taimien alkukehitys.
Vesiensuojelun hyväksi UPM:n uudistualalla navero-ojien ja vanhojen sarkaojien väliin jätettiin kannakset, ja rantavyöhykkeen puusto jätettiin pystyyn.
Asukkaiden mielestä vesiensuojelutoimista ei ole ollut apua. Märkänä aikana vesi tulvii laskeutusaltaasta ja navero-ojista aukealle ja vanhoja uomia pitkin järveen.
Kaupungin mittausten mukaan laskuojan suulla vedessä on ollut enimmillään 660 mikrogrammaa fosforia litrassa. Esimerkiksi Hämeenlinnan Veden Paroisten jätevedenpuhdistamolla sallitaan keskimäärin 300 mikrogramman pitoisen veden päästäminen Vanajaveteen.
”Metsäyhtiöllä on sertifikaatit. Ovatko säännöt niin lepsut vai rikotaanko niitä räikeästi?”, Rekola kysyy.
Hän harmittelee, ettei asukkaiden ehdotusta toteutettu.
”UPM:n miehet arvioivat, että lammen veden pinnan nostaminen veisi puun tuoton yhdeltä hehtaarilta. Sen tähden tässä pilataan järvi. Varsin yksinkertaisin keinoin ja halvalla tämä olisi pystytty estämään.”
Kiista muuttui lopulta neuvotteluista oikeustaisteluksi.
Kaupunki kehotti UPM:ää hakemaan vesilupaa ja ehkäisemään lisäkuormitusta hallintopakon uhalla. Yhtiö valitti päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen.
Sen jälkeen kaupunki sekä osakaskunta ja suojeluyhdistys hakivat Etelä-Suomen aluehallintovirastolta (avi) vesilain mukaisen hallintopakkomenettelyn käynnistämistä.
Avi on saanut UPM:ltä vastineen ja odottaaa parhaillaan kaupungin vastaselitystä.
Osakaskunta ja suojeluyhdistys tekivät rikosilmoituksenkin, mutta poliisi ei ryhtynyt tutkimaan tapausta.
”Konstit on vähissä ellei peräti lopussa”, Pöyry toteaa.
Puhdasta vettä oikeusbyrokratia tuskin tuo. Järven ympäristössä ei tapahdu toistaiseksi mitään.
”Tästä tulee pitkä prosessi. Sitä järvi ei kestä”, Rekola pelkää.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
