Tuntsan valtavalla paloalueella Sallassa hakataan nyt 60 vuoden jälkeen ensiharvennuksia – korkeimmat kohdat ovat metsittyneet huonosti

Tuntsan palon jälkeen syntyneet männiköt ovat tulleet ensiharvennusikään. Kuva: Kari Lindholm

Pohjois-Sallan Tuntsan erämaassa kesällä 1960 syttynyt lähes 20 000 hehtaarin metsäpalo oli Euroopan mittavin ja jätti alueen tunturiylängölle hitaasti umpeutuvat arvet.

”Matalammille paloalueille syntyneitä männiköitä on jo ensiharvennettu, mutta korkeimmat alueet ovat metsittyneet huonosti”, kertoo Metsähallituksen Itä-Lapin metsätiimin vetäjä Jari Kantia.

Tuntsan parhaat nuoret mäntymetsät löytyvät rajavyöhykkeeltä Puitsitunturin lähistöltä, jossa maasto laskeutuu jyrkästi kohti Venäjää ja Vienanmerta.

”Osa vyöhykkeen metsistä on harvennettu kahteen kertaan. Kasvuolot ovat hyvät, lunta sataa selvästi vähemmän, ja lämpösummaa kertyy enemmän kuin korkeilla mailla”, Kantia kuvailee.

Toki metsää on noussut palon jälkeen moneen muuhunkin kohteeseen. Tuntsan metsätien varrelta, Viermulauttamuriston helmasta löytyy äskettäin ensiharvennettu metsikkö, joka uudistettiin kylvämällä lähes 60 vuotta sitten.

”Poistuma oli 30–40 kiintokuutiometriä, kasvuun jäi 60–80 kuutiota. Pohjapinta-ala pieneni harvennuksessa 12–14 välimaastoon, kun se oli ennen harvennusta noin 20”, Kantia selvittää.

”Matalammille Tuntsan paloalueille syntyneitä männiköitä on jo ensiharvennettu, mutta korkeimmat alueet ovat metsittyneet huonosti”, kertoo Metsähallituksen Itä-Lapin metsätiimin vetäjä Jari Kantia. Kuva: Kari Lindholm

Seuraava harvennuskierros on vuorossa parinkymmenen vuoden sisällä. Koska kysymys on suojametsäalueesta, uudistamishakkuita ei juurikaan tehdä. Metsää uudistetaan luontaisesti pienalakasvatuksella, poimintahakkuilla ja jatkuvalla kasvatuksella.

Tuntsalle on kasvanut viime vuosina runsaasti hieskoivua, mikä johtuu porojen vähyydestä kesäisin. Alueen metsittymisen ja räkän lisääntymisen myötä Pohjois-Sallan paliskunta joutui siirtämään keskikesällä tapahtuvat vasanmerkkaukset etelämmäksi tuulisille jängille, jolloin koivut pääsivät valloilleen.

Palosta muistuttaa nokipuu eli pystyyn palanut mänty 60 vuoden takaa. Taustalla näkyy palon jälkeen syntynyttä metsää. Kuva: Kari Lindholm

Tuntsan metsäpalo syttyi joko salamoinnista tai huolimattomasta tulenkäsittelystä. Palo ei rajoittunut yksistään Suomen puolelle; silloisen Neuvostoliiton puolelta metsää paloi noin 100 000 hehtaaria.

Kantia kertoo, että viikkoja riehuneen palon sammutukseen osallistui 600 miestä, joita haalittiin nimismiehen määräyksellä Tuntsalle jopa suoraan Sallan ravintoloista. Osa tarpoikin erämaassa pyhävaatteissa ja lakerikengissä.

”Autolla pääsi siihen aikaan Naruskan tammelle, mutta siitä oli vielä kymmenien kilometrien patikointi tiettömän erämaan läpi.”

Metsäpalo hiipui palokuorman puutteessa Tuntsan korkeimmilla mailla, mutta karun kasvualustan ravinteiden palaminen ja alueen korkeus on hidastanut luonnon uudistumista. Kuva: Kari Lindholm

Metsäpaloa seurasi talvella 1960–61 alkanut Kemi-yhtiön Tuntsan nokisavotta, joka kesti 10 vuotta. Savotta oli lajissaan Euroopan suurin ja työllisti parhaimmillaan 1 000 työntekijää.

Nokipuiden lisäksi Kemi Oy hakkasi myös paloalueen ympärysmetsiä, joka oli jälkeenpäin arvioituna virhe, koska kyseessä on korkea ja vaikeasti metsitettävä alue. Ympärysmetsien hakkuut kuitenkin nostivat nollarajan Tuntsalle.

Vaikka porot viihtyivät Tuntsan tuulissa, metsänkasvulle tuulisuus oli merkittävä ongelma palon jälkeisinä vuosikymmeninä. Paloaukon ja sitä ympäröivien hakkuuaukkojen valtava koko lisäsivät tuulia, jotka alueen korkeuden lisäksi haittasivat metsän uudistumista ja paikoin estivät sen.

”Kun aukon koko kaksinkertaistuu, tuulen viilentävä vaikutus nelinkertaistuu”, Kantia vertaa.

Kasvukausien lämpeneminen ja kesien kuivuus kasvattavat metsäpaloriskiä myös Lapissa.

Metsähallitus luopui talousmetsien uudistusalojen kulotuksesta muutama vuosi sitten, mutta sammutuskalustoa ja osaamista tulen käsittelyyn on Metsähallituksessa vielä toistaiseksi.

Sitä mukaa, kun väki vähenee ja siirtyy eläkkeelle, tulee punakukon kesyttäjistä pula paitsi Metsähallituksessa, myös vähäväkisessä Lapissa.

”Palojen sammutusvastuu on nykyään pelastuslaitoksella. Pienempiä metsäpaloja varmasti syttyy, mutta tuskin Tuntsan palon vertaista.”