Tukkitaituri on kuin pääministerin päiväuni
”Istutin keväällä 1990 60-senttiset koivut. Nyt koivu on 800-litrainen, pituus 23 metriä, Aulis Mäntynen toteaa. Kuva: Viestilehtien arkistoPERTUNMAA (MT)
Pertunmaalaisen pikkupojan Aulis Mäntysen kotoa Anetun kylältä oli yli kahdeksan kilometriä kouluun. Hänen isänsä oli hyvä suustaan ja puhui opettajan ympäri: isosisko sai opettaa eka- ja tokaluokan taidot pienikokoiselle veljelleen. Opettaja tarkisti välillä oppimiset.
Niinpä Aulis menikin suoraan kolmannelle luokalle 8-vuotiaana. ”Valmistuin opinnoistani 12-vuotiaana ja lähdin pokasaha olalla metsään 13-vuotiaana.” Miehen olemus ja puhe kertovat hyvästä valinnasta – metsä innostaa häntä yhä.
Koulunkäynti terästi kehon. Kävelyä, hiihtoa ja soutua karttui viidessä vuodessa 1 750 peninkulmaa. ”Sain valtavan pohjakunnon.”
Ensimmäinen tili tuli parin sadan kuution halkourakasta. ”Tein kahta kolmea mottia päivässä, usein se kyllä jäi lähemmäs kahta.”
Sitten koitti aika investoida: ”Ostin metsurilta 15-vuotiaana amerikkalaisen, käytetyn Pioneer-moottorisahan. Se painoi 15 kiloa mutta toimi.
Kotitilaan Mäkelään kuului 24 hehtaaria metsää, seitsemän hehtaarin pellot tuottivat talvipurtavat lehmille.
Mäntynen osti ensimmäisen metsätilansa velaksi 20-vuotiaana. ”Pankissa oli rahaa 3 500 markkaa, tila maksoi 16 000 markkaa.”
Sen jälkeen hän on tehnyt 17 kauppaa lisää, hankitun tilan keskikoko on ollut 20 hehtaaria.
Mäntynen hakkasi UPM:lle yli 10 vuotta. Hän ajoi toisten isäntien puita traktorillaan parhaina talvina 5 000 kuutiometriä.
Työmatka oli pahimmillaan 60 kilometriä sivu, mopolla ajelu kelillä kuin kelillä kysyi sisua. Fiat 600 muutti sisun luksukseksi.
Nyt tilalla on metsää yli 300 hehtaaria. ”Sillä kyllä jo elää”, Mäntynen sanoo.
Helsingissä asuvalla tyttärellä ”on muut kiireet”. Vaarin arvon hiljakkoin saanut Mäntynen iloitsee tyttären pojasta.
”Läksin metsätilan ostossa siitä, että asiallinen hinta oli sellainen, että ostan kaikki tilan puut joulukuusia myöten”, Mäntynen kertoo.
”Nyt pikkutilasta saa maksaa siellä olevat puut ja sinne vasta 40 vuoden päästä kasvavatkin puut. Kaksia puita ei pidä ostaa.”
Mäntynen kertoo neuvoneensa metsistä innostuneelle siskonsa pojalle, ettei pieniä palstoja kannata ostaa, ne ovat aina kalliita.
”Olisi hyvä, että tila olisi omenan syönnin päässä kotoa. Siinä ehtii ikämieskin torjua heinää muutaman tunnin päivässä eikä aika pala kulkemiseen.”
Mäntysellä on aina autossa mukana varasaha, jos purua pureva sammahtaa.
Mäntynen aloittaa ostopalstalla heti tien teon. Ja kun kuljetusolot ovat kunnossa, alkaa hoitorästien purku.
Tietä on oltava niin, ettei puun ajomatka metsässä ylitä kahtasataa metriä. Hyvä tiestö maksaa itsensä puukaupoissa pois ja palvelee hoitotöitä niin ikään.
Mäntynen ihmettelee suomalaisten vaurautta. ”Metsän uudistamiseen investoidaan 1 000 euroa hehtaaria kohti ja sitten unohdetaan taimikonhoito. Sehän on kuin pistäisi tonnin uuniin.”
Taimet tulee pitää vapaina heinikosta ja vesoista. ”Koskaan sinne ei mene liian aikaisin”, Mäntynen sanoo ja ihmettelee neuvoja, joiden mukaan vihreä taimi erottuu syksyllä hyvin kuloutuneesta heinikosta. ”Silloin ollaan jo pahasti myöhässä.”
”Etuajassa”, Mäntynen kannustaa ihmisiä heinäntorjuntaan, vesakon perkaukseen, taimikon hoitoon ja ensiharvennushakkuisiin.
Myöhästymisiä näkee paljon. Mänty mutta eritoten rauduskoivu ei siedä myöhästymistä harvennuksessa ilman, etteikö tuleva tukkitili ohene, metsäyrittäjä varoittaa.
Eteläisen Savon maita vaivaa usein boorin puutos. ”Terveyslannoitus on ykkösasia. Pensasmaiset kuusen taimet oikenevat kunnon kasvuun jo 2–3 vuodessa lannoituksesta.”
Noin kolmasosa tilan metsistä on lannoitettu, helikopterilla, omalla traktorilla tai Seija-puolison kanssa käsityönä.
”Lannoitus tuottaa 20 prosentin koron sijoitetulle pääomalle, sellaista ei saa mistään muualta.”
Mäntysen metsät kasvavat noin 2 000 kuutiometriä vuodessa. Joka vuosi myydään ja hakataan noin 1 500 kuutiometriä puuta.
Kokenut yrittäjä kilpailuttaa puunsa ostajilla itse. ”Kantohinta on puukaupassa kolmanneksi tärkein asia”, hän korostaa.
Ykkösasia on tukin saanto. Tukista maksetaan yli kolminkertainen kantohinta kuitupuuhun verrattuna. Sadan kuutiometrin lisäys tai vähennys tukkikasassa on liki 4 000 euroa, eli tarjoukset täytyy vertailla tarkoin.
Puusadon korjuun työnjälki on toiseksi tärkein asia: ”Puimurimiehelle tahtoo tulla ahneus, otetaan parhaita suuria puita tai hakataan liian harvaksi.”
”Kasvatusmetsän rungon keskikoko ei saa pienentyä harvennushakkuissa. Jos niin käy, tuotto heikkenee koko kiertoajaksi.”
Mäntysen mielestä meidän pitäisi pohtia paljon nykyistä enemmän myös menojen karsintaa kaikessa metsätyössä, myös puukauppaan liittyvissä.
Mäntynen on hakannut ja ajanut valtavat määrät puuta 54-vuotisella urallaan. Mies osaa arvostaa metsurin työtä.
Todellinen taidonnäyte oli ylispuiden poisto 6–7-metriseksi karanneesta kuusen taimikosta. Yli kuution huippumäntyjä oli hehtaarilla lähes 400, yhteensä melkein 500 kuutiometriä.
Taitava metsurin kaato suunnaten ajourille ja huolellinen kuljetus säästivät kuusialikasvoksen. Mäntysen valokuvat ennen ja jälkeen hakkuuta ovat puhuttelevia.
”Kuusikko on nyt 15 vuotta edellä siitä, mitä olisi, jos olisi täytynyt aloittaa istutuksella.”
”Metsurit ovat harvassa, huiput ovat jäljellä. Kaikilta ostajilta saa miehen töihin, jos haluaa.”
Mäntynen merkkaa itse nauhalla jäävät puut harvennuskoivikoihinsa. Toinen vaihtoehto on valita itse puut hakkuussa. Koneen kuski näkee puut vain yhdestä suunnasta, mutkainen ja koroinen puu voi jäädä tukin tuotantoa syömään.
Mäntynen on kahden metsänhoitoyhdistyksen jäsen. ”Kaato- ja raivauskurssit olivat hyvät.”
”Yhdistysten merkitys korostuu, kun vanha metsänsä osaava väki vähenee ja kiireisten kaupunkilaisten määrä kasvaa.”
”Yhdistykset tulevat olemaan hyvin tiukoilla”, Mäntynen arvioi tulevaa. Hän pitää kaavailtua uutta metsälakia sutena. ”Uudistamisvelvoite on esityksen ainoa hyvä asia.”
Lehmät lähtivät Mäkelästä vuonna 1988. Vanha navetta oli pieni kuten peltoalakin.
Mäntynen muistaa maidon tuottamisen aikaa hyvillä mielin. Erkki Mäkiranta veti kolmen tilan rehuporukkaa, työ kävi hyvin kimppakoneilla.
Metsä ei ole pelkkä eurojen asia. ”Sehän se tässä palkitsee, kun luonnon kanssa tekee ja näkee työnsä tulokset.”
Mäntynen on oman onnensa seppä yrittämisessään. Hyvä niin, ura jatkuu eikä katkennut yhtäkkiä esimerkiksi 59 vuoden iässä, kuten niin monen metsäjätin metsurille ja puunostajalle kävi.
Kuin pääministerin painajaisessa?
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
