Nauhat purkautuvat yhteismetsäksi Pohjois-Pohjanmaalla
Eija Ollilan metsäpalsta on tässä kohtaa noin 20 metrin levyinen. Palstan läpi kulkee tie ja vieläpä tienristeyskin. Projektipäällikkö Mikko Honkanen näyttää, missä tilaraja kulkee. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoOULU (MT)
Pahimmillaan vain muutaman metrin levyisiä, nauhamaisia metsätiloja puretaan tilusjärjestelyin Pohjois-Pohjanmaalla. Haukiputaalle nauhoista muodostuu yhteismetsä.
Tilakartta näyttää kuin viivakoodilta. Metsätalous ei voi olla kovin tehokasta, jos palsta on 8,3 metriä leveä ja 450 metriä pitkä.
”Isä ei tainnut edes tietää, missä palsta sijaitsee”, metsänomistaja Mikko Pohjamo tuumii.
Hän omistaa vaimonsa Helena Pohjamon kanssa useita metsäpalstoja Oulun Haukiputaalla. Niistä kaksi kauimmaista ja hankalimman muotoista pariskunta aikoo liittää uuteen yhteismetsään, joka perustetaan elo–syyskuun vaihteessa.
Pitkät, nauhamaiset tilat ovat peruja 1800-luvulla toteutetusta isojaosta. Pohjanmaan jokivarsien taloille jaettiin metsätilat tasapuolisesti niin, että jokainen sai tietyn osuuden kangas- ja turvemaita.
”Metsätilat olivat aluksi leveitä ja pitkiä, mutta perinnönjaossa tiloja halkaistiin aina kapeammiksi ja kapeammiksi”, Toimiva metsä -hankkeen projektipäällikkö Mikko Honkanen kertoo.
Metsäkeskuksen ja Maanmittauslaitoksen viisivuotinen, elokuussa päättyvä hanke on edistänyt epäkäytännöllisten tilusrakenteiden järjestelyä eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata.
Haukiputaalla saatiin käyntiin 5 800 hehtaarin järjestelytoimitus. Samalla alueelle muodostetaan 1 800 hehtaarin yhteismetsä.
Pohjamon pariskunta harkitsi pitkään kahden palstansa liittämistä yhteismetsään. Heidän poikansa ei aluksi ollut myötämielinen ajatukselle.
”Onhan se hyppy tuntemattomaan”, Mikko Pohjamo kuvailee.
Vaakakupissa painoi kuitenkin lähes 70 vuoden ikä ja 45 kilometrin matka palstoille.
Mikko on tähän saakka tehnyt ahkerasti itse metsänhoitotöitä, mutta vanhemmiten tahti hidastuu.
Yhteismetsän osakkuudessa houkuttelee sen helppous. Tulevat perilliset asuvat Etelä-Suomessa.
”Helpompi on jakaa osuuksia kuin hoitaa metsää 600 kilometrin päästä”, Helena toteaa.
Osuus on myös helpompi myydä kuin suikaletila.
Haukipudas-Onkamonselän yhteismetsään on niin ikään liittämässä metsäpalstansa leskeksi jäänyt Eija Ollila.
Ollilan kolme lasta eivät ole innostuneet metsänhoidosta, eikä hän itsekään palstalla ole usein käynyt.
Nyt on siis hyvä tilaisuus käydä tarkastamassa rajat.
Honkanen harppoo parikymmentä metriä, pysähtyy rajalle ja levittää kätensä.
”Tässä se menee.”
Helppoa rajojen löytäminen ei ole. Voi vain kuvitella, miten vaikeaa rajapyykkien löytyminen on talven pimeydessä.
Hakkuukoneen kuljettajan on oltava tarkkana, ettei puuta mene nurin naapurin puolelta.
Ollilan palsta on alkupäästään 16 metriä leveä, mutta levenee loppupäässä 30 metriin.
Kahden naapuripalstan kanssa tehtiin kolmisen vuotta sitten yhteishakkuu. Kylvetyt männyntaimet kasvavat nyt kohti valoa.
Ollila jättää ne yhteismetsän hoiviin hyvillä mielin.
”Päätös liittyä yhteismetsään oli helppo”, hän toteaa. ”Palstaa ei tarvitse ruveta jakamaan perikunnan kesken.”
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
