Erätarinoiden taitaja Matti Kettunen kokosi parhaita tarinoita yksiin kansiin – sopii pimeiden talvi-iltojen viihdykkeeksi

Kirjasta löytyy myös tarina, jossa Ahti antoi pilkkiahvenia hämmästyttävän anteliaasti.  Kuva: Pekka Fali

Lohijoilta ja metsomailta on joensuulaisen eräkirjailija Matti Kettusen 20. kirja. Kirjaan on koottu hänen kirjoittamiaan erätarinoita ja kokemiaan huippuhetkiä vuosikymmenten ajalta.

Eräkirjoja lukiessani ihmettelen jatkuvasti sitä, miten tarkasti kirjoittajat osaavat kuvailla tapahtumia. On suorastaan hämmästyttävää, miten tarkasti Kettunenkin omissa tarinoissaan kuvaa tapahtumien kulkua sananvaihtoineen päivineen.

Oma tarinani tavalliselta pilkkireissuilta kuuluisi ehkä jotenkin näin: Lähdin pilkille ja melkein sain kalan. Rämmin lumihangessa kotiin.

Onneksi Kettunenkin kirjoittaa Vain kolmen ahvenen takia -tarinassaan, että suurimmasta osasta reissuja ei jää mieleen minkäänlaisia muistikuvia. Ja kertoo heti perään tarinan, jossa onnistui upottamaan autonsa Pyhäselän syvyyksiin.

Lukijalle välittyy Kettusesta lämmin ja välittävä kuva, etenkin kun Kettunen kuvaa poikiaan, edesmennyttä vaimoaan ja eräkavereitaan.

Osa tarinoista on melko pitkiä. Itse pidän enemmän lyhyistä tuokiokuvista, joissa voi haistaa ja maistaa tapahtumat. Juuri sellaisista kuin kirjan loppupuolelta löytyvä Ensimmäinen yhteinen eräretki. Siinä on kaikki kohdallaan. On aihe, miljöökuvaus, läsnä oleva kertoja ja tunnelma – ja koira! Näennäiseen tavallisuuteen on saatu tiivistettyä koko eränkäynnin imu ja viehätys.

Kettunen on kirjoittanut uransa aikana paitsi kauno- ja tietokirjoja, mutta myös runsaasti erilaisia miniatyyritarinoita.

Matti Kettunen: Lohijoilta ja metsomailta, 224 sivua, Väyläkirjat Kuva: Vallinheimo Eija

Koska kirjan valitut tarinat on järjestetty teemalliseen järjestykseen, lukija ei voi seurata sitä, miten eränkäynti on muuttunut ihmiselämän aikana. Tätä elämänmenon muutosta saattaisi olla mielenkiintoista seurata etenkin kun Kettunen kertoo alussa, että lapsuusaikoina metsästyksen ja kalastuksen tavoitteena oli saada leivälle jatketta ja omavaraistalous oli arkipäivää. Sittemmin elämykset ja kokemukset ovat nousseet päällimmäiseksi.

Itse en suurta muutosta tarinoista ensilukemalla löydä, mutta mukavaa on, että tarinoihin on tallennettu myös menneitä eräperinteitä, joihin lukija voi päästä mukaan vain nojatuoliin käpertymällä.