Hirvenmetsästyksen guru kertoo, että onnistumisen salaisuus on pätevä metsästyskoira

Adam Mykkäsellä on ollut seitsemän karjalankarhukoiraa. Kuva: Sanne Katainen

Harvalla metsästäjällä on niin monia tarinoita kerrottavana kuin Adam Mykkäsellä. Mykkäseltä onkin jälleen ilmestynyt uusi kirja ”Koiria ja konnuuksia, aseita ja ammuksia”. Kirja on järjestyksessään Mykkäsen kolmas.

Mykkänen on pitänyt koko ikänsä päiväkirjaa ja pitänyt koirien avulla tehdyistä kaadoista juoksevaa numerointia. Jos miesmuisti on pettänyt, asiat ovat tallessa päiväkirjoissa.

Päiväkirjamerkinnöistä selviää, että Mykkänen aloitti hirvijahdit jo 14-vuotiaana, jolloin hänen isänsä sairastui vakavasti, mutta perheen koiraa tarvittiin jahdissa.

Onnistuneet hirvijahdit johtivat nopeasti siihen, että Mykkänen koirineen jäljitti alueen kolarihirviä jo ennen kuin koko srva-toimintaa oli keksitty. Samasta syystä Mykkänen ajautui 1980-luvulla myös hirvitutkimuksen pariin. Mykkäsen Patu-koiran hirvihaukkuun on tehty muun muassa Suomen ensimmäinen hirven nukutus ja radiolähettimen asennus.

Parhaiten kirjaa voisi kuvailla oodiksi eli kunnianosoitukseksi karjalankarhukoirille, joiden kanssa Mykkänen on työskennellyt vuodesta 1950 lähtien.

Esimerkiksi 1970–80-luvulla Mykkänen kaatoi Priha-koiransa avulla hirviä yli 250 kappaletta, joista puolet oli tuolloin haavoittuneita kolarihirviä. Sen seurauksena miehestä tulikin vähitellen alan ammattilainen, joka oli valmiudessa vuoden jokaisena päivänä.

Mykkänen jäljitti hirviä 45 vuotta aina vuoteen 2015, jolloin riistanhoitoyhdistys Mykkäsen sanojen mukaan ”omi hirvieläimet itselleen ja työntekijälle jäi palkkioksi vain hiki ja veriset vaatteet.”

Mykkänen on onnistunut luomaan kaikista seitsemästä koirastaan päteviä hirvikoiria. Se tuskin on sattumaa vaikka miestä on kutsuttu karjalankarhukoirien ”Hannu Hanheksi”.

Kirjassaan hän toteaa kuitenkin, että ”onnistuminen perustuu pohjimmiltaan kykyyn lukea omaa koiraansa. Kaksisuuntainen ymmärrys johtaa hyvään lopputulokseen ilman sen kummempia opetuksia. Itse asiassa koulutusta tarvittaisiin kehittämään isännän koiran lukutaitoa.”

Kirja on samaan aikaan humoristinen ja hengästyttävä. Mykkänen on ehtinyt vuosikymmenten aikana tehdä niin paljon, että heikompaa suorastaan hirvittää. Pelkästään hirviä hän on kaatanut lähes 800. Hirvihommien lisäksi Mykkänen ehti ennen eläköitymistään toimia kolme vuosikymmentä ase- ja erätoimittajana, aseiden ja patruunoiden testaajana sekä maa- ja metsätalousyrittäjänä.

Toimittajataustan peruja lienee se, että kirjan teksti on sujuvaa, soljuvaa ja helposti luettavaa, mikä ei eräkirjallisuuden saralla aina ole itsestäänselvyys.