Kaikkonen: Helsinki Garden-hankkeen asiakirjat on julkaistava kokonaisuudessaan

Petteri Orpon (kok.) hallitus leikkasi vuosittaiset liikuntapaikka-avustukset 30 miljoonasta eurosta 15 miljoonaan, mutta myönsi Garden-hankkeelle 35 miljoonaa euroa tukea, kirjoittaa Antti Kaikkonen.  Kuva: Pexels, Jaana Kankaanpää

Mielipide|Politiikka

3.7.202609:30

Kolumni

Antti Kaikkonen

Suomalaisen demokratian vahvuus on ollut ajatus: kansalaisilla on oikeus tietää, miten heidän verorahojaan käytetään ja millä perusteilla päätöksiä tehdään.

Garden-keskustelussa on kyse siitä, voidaanko kymmenien miljoonien eurojen valtiontuesta päättää ilman, että edes valmistelusta vastaavat viranomaiset tuntevat päätöksen perusteita. Kun asiakirjoja pyydetään julki ja vastaukset viipyvät tai jäävät puutteellisiksi, syntyy väistämättä kysymys: mitä päätöksenteossa halutaan piilottaa?

Hankkeessa on kyse 35 miljoonan euron valtiontuesta. Summa on niin merkittävä, ettei sitä voi kuitata olankohautuksella. Jokainen euro on pois jostakin muusta. Siksi on täysin perusteltua kysyä, miksi juuri tämä hanke sai erityiskohtelun ja millä perusteilla.

Kysymys ei ole siitä, tarvitseeko Suomi kansainvälisen tason tapahtuma-areenoita. Varmasti joitakin tarvitsee. Kyse on siitä, kohteleeko valtio eri puolilla Suomea olevia hankkeita tasapuolisesti.

Samaan aikaan, kun liikuntapaikkarakentamisen määrärahoja on leikattu ja kunnissa kamppaillaan liikuntapaikkainvestointien rahoituksesta, yhdelle helsinkiläiselle hankkeelle löytyy poikkeuksellinen tukipäätös. Monessa kunnassa investointeja lykätään, vaikka ne vaikuttavat suoraan lasten harrastusmahdollisuuksiin, ikääntyneiden liikuntaan ja paikallisten yhteisöjen elinvoimaan.

Orpon hallitus leikkasi vuosittaiset liikuntapaikka-avustukset 30 miljoonasta eurosta 15 miljoonaan. Koko maan kaikille muille hankkeille on varattuna siis yhteensä 15 miljoonaa euroa vuodessa. Siihen suhteutettuna 35 miljoonaa euroa yksittäiselle Helsingin hankkeelle pitää pystyä perustelemaan nyt nähtyä paremmin.

Jokainen suomalainen osallistuu yhteisten varojen kartuttamiseen. Siksi investointien on näyttävä koko maassa.

Suomalaiset ovat myös perinteisesti voineet luottaa siihen, että viranomaiset toimivat puolueettomasti ja että päätökset valmistellaan huolellisesti. Jos vaikutelmaksi jää, että osa hankkeista etenee suljettujen ovien takana, samalla kun muut joutuvat käymään läpi normaalin arvioinnin ja kilpailun niukoista määrärahoista, luottamus alkaa murentua.

Juuri siksi Garden-hankkeen asiakirjat on julkaistava kokonaisuudessaan. Jos on tehty poliittisia lehmänkauppoja, reilua olisi kertoa niistäkin. Jos kokoomus sai kehysriihessä Garden-rahat, mitä muut sitten saivat? Päätösten valmistelun on oltava avointa ja perustelujen kaikkien arvioitavissa. Jos ratkaisut ovat olleet oikeita, avoimuus vain vahvistaa niiden uskottavuutta. Jos taas valmistelussa on ollut puutteita, ne on syytä korjata.

Suomen vahvuus ei ole koskaan ollut kabineteissa tehtyjen päätösten salailu. Se on ollut avoin hallinto, tasapuolinen kohtelu ja luottamus oikeudenmukaiseen päätöksentekoon. Tätä periaatetta kannattaa puolustaa.