Lukijalta: Kaivoksen hyödyllinen jälkikäyttö kannattaa suunnitella paikallisten kanssa

Maaseudun Tulevaisuudessa (4.9. ja 11.9.) on käyty tärkeää keskustelua siitä, mitä kaivoskunnille tapahtuu kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen.

Kuten aiemmassa kirjoituksessa tuotiin esiin, kaivosalueen sulkeminen ja jälkihoito ovat nykyisin lakisääteisiä velvollisuuksia. Ensimmäiset sulkemissuunnitelmat laaditaan jo ennen kuin kaivostoiminta alkaa. Suunnitelmien avulla varmistutaan erityisesti siitä, ettei kaivos aiheuta haittaa ympäristölle tai vaaraa ihmisille pitkänkään ajan kuluessa.

Kuten aiemmat kirjoittajat toteavat, tämä ei yksin riitä.

Nykyaikainen kaivos on merkittävä teollinen projekti ja suuri alueellinen työllistäjä, jonka vaikutus paikallisyhteisöön tuntuu sekä toiminnan alkaessa että päättyessä. On tärkeää tunnistaa kaivoshankkeiden projektiluonne ja pyrkiä suunnitelmallisesti rakentamaan monipuolisia kestäviä alueellisia hyötyjä kaivosprojektin ympärille.

Hyötyjen tulee olla sellaisia, että ne säilyvät myös kaivostoiminnan lakattua.

Tärkeintä on aloittaa ajoissa ja suunnitella tulevaisuutta yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Paikallisten näkemyksien huomioiminen ohjaa parhaisiin lopputuloksiin ja tukee hyväksyttävyyttä, eivätkä useimmat ratkaisut ole edes mahdollisia ilman alueen toimijoita. Aktiivisuutta tarvitaan molemmin puolin.

Yksi osa kestävien hyötyjen palapeliä on itse kaivoskohteen hyödyllinen jälkikäyttö. Myös sitä tulee suunnitella alueen toimijoiden kanssa, jotta voidaan luoda yhteinen näkemys kaivosalueen sulkemisen jälkeisistä toiminnoista. Tätä visiota tulee myös päivittää säännöllisesti, koska maailma muuttuu jatkuvasti ja uusia mahdollisuuksia avautuu.

Kaivoskohteiden jälkikäyttö voi keskittyä esimerkiksi biodiversiteetin edistämiseen, virkistykseen ja matkailuun, energian tuotantoon ja varastointiin, teolliseen toimintaan, maa-, puutarha- ja metsätalouteen tai tutkimukseen ja kehitykseen.

Kaivoksen jälkikäyttötavoitteet liittyvät kiinteästi kohteen ympäristöturvalliseen sulkemiseen. Sulkemisessa käytettävät ratkaisut pitää valita niin, että suunniteltu jälkikäyttö on turvallisesti mahdollista. Näkemys jälkikäytöstä ohjaa sen vuoksi osaltaan sulkemisen suunnittelua.

Myös kaivosten nykyaikainen kiertotalousajattelu tukee kestävien hyötyjen rakentamista kaivoshankkeen ympärille. Kun esiintymästä pyritään hyödyntämään mahdollisimman monia mineraaleja ja luomaan projektin ympärille monialainen teollisuusekosysteemi, alueen elinkeinotoiminta monipuolistuu. Tämä voi pehmentää kaivostoiminnan lakkaamisen aiheuttamaa iskua.

Kaivoksen sulkeminen ei siis tarkoita pelkästään pitkän ajan turvallisuuden ja haitattomuuden varmistamista, vaan myös kestävien paikallisten hyötyjen rakentamista kaivosprojektin alusta alkaen. Tämä onnistuu vain yhteistyöllä.

Tommi Kauppila

tutkimusprofessori

Geologian tutkimuskeskus