Kurpitsa nousee idästä

Tavoitteena ei ole kasvattaa mahdollisimman isoja kurpitsoita, sillä niille ei ole markkinoita. Kurpitsa korjataan käsin ja kuljetetaan traktorilla varastoon. 

Kurpitsabisnes työllistää Heikki Lipiäisen puolet vuodesta. 

Kirsi Vuorinen korjaa kurpitsoita Lipiäisen kurpitsapellolla. 

Heikki Lipiäinen on kurpitsanviljelijä toisessa polvessa. 

Kurpitsat seisovat Lipiäisen varastossa enintään vain muutaman päivän. Talvella varastohalli on tyhjä. 

Hytin kylässä Lappeenrannassa pellolla ahertaa kymmenpäinen joukko. He kumartelevat vihreän kasvuston välissä ja poimivat syliinsä isoja, keltaisia molluskoja. Pyyhkäisevät ylimääräiset savet pois ja nostavat yhteen kasaan.

Porukka etenee samaan tahtiin peltoa päästä päähän. Traktoria kuljettava Tapio Haaja täyttää laatikkoa ja käy tyhjentämässä varastolle, missä Heikki Lipiäinen ottaa satoa vastaan.

On syyskuun toinen viikko ja kurpitsankorjuu on kiihkeimmillään. Satoa riittää, vaikka tämä vuosi on olosuhteiden puolesta ollut historian huonoin, tilittää Lipiäinen.

Kurpitsanviljelyn historia ulottuu Lipiäisen tilalla 1950-luvun loppupuolelle, jolloin Heikin isä ja setä aloittivat. Äiti tuli mukaan vuonna -62. Nyt vuorossa on seuraava sukupolvi: Heikki siskonsa ja siskonmiehen kanssa maatalousyhtymänä.

”Ei tämä mikään ammatinvalinta ole, tähän on vain ajautunut”, Heikki Lipiäinen sanoo ja kuulostaa siltä, ettei ole kovin innostunut — tai ei ainakaan halua, että kukaan muu innostuisi. Kurpitsakauppa on niin herkkää, että Lipiäinen pelkää kilpailun romuttavan markkinat.

Lipiäisten tila on Puutarhaliiton tietojen mukaan Suomen suurin ja ammattimaisin kurpitsatila. Tänä vuonna pelloilla kasvoi kurpitsaa 9,5 hehtaarilla, joka on tähänastinen ennätys. Vuosikymmeniä viljelyala on pyörinyt hehtaarissa ja vasta viime vuosina kasvanut siitä moninkertaiseksi.

Kurpitsan kysyntä on siis selvästi noussut. Heikki Lipiäinen kiittää Tuoreverkkoa siitä, että tavara on saatu sujuvasti markkinoille. Itse hän jakaa muita vihanneksia ja kurpitsoita Lappeenrannan marketteihin kuudesti ja Imatran kauppoihin kolmesti viikossa. Varastoon ei jätetä mitään, vaan kaikki myydään tuoreena.

”Kurpitsakauppa on kuin joulukuusien myyntiä. Ihan niin kuin kuusien myynti tyssää jouluun, niin kurpitsoitakaan ei kukaan osta enää pyhämiesten päivän jälkeen. Siihen mennessä ne on saatava kaupaksi”, Lipiäinen tietää.

Lipiäisten pelloilla kasvaa vihannesten ja kurpitsojen lisäksi myös viljaa, mutta kurpitsa on pääkasvi.

Kurpitsanviljely työllistää Lipiäiset keväästä syksyyn. Talvella Heikki ja lankomies Tapio tekevät yhdessä metsä- ja lumitöitä. Anne-sisko hoitaa yhtymän siementilaukset ja kaikenlaiset paperityöt.

Maaliskuussa alkaa siementen kylvö ja taimien kasvatus kasvihuoneessa. Huhti-toukokuussa taimet istutetaan pellolle. Kesällä kitketään, lannoitetaan ja suojataan hallalta. Mitään kasvinsuojeluaineita ei käytetä.

Kulunut kesä oli kurpitsanviljelijälle hankala, sillä toukokuun lopusta kesäkuun alkuun osui kuiva jakso, jolloin kurpitsan kasvu pysähtyi. Sen jälkeen halla kuritti kasvustoja niin, että suojaharsot olivat aamuisin jäässä. Kun rikkoja olisi pitänyt torjua, tulivat kaatosateet. Kaikkiaan kasvusto pysyi märkänä puolitoista kuukautta.

”Säitä oli laidasta laitaan, kylmää, kuumaa, märkää ja kuivaa. Ei koskaan aiemmin ole ollut tällaista vuotta. Sato jäi pieneksi viileyden takia, osa on nytkin vielä kukassa ja kohta tulevat yöpakkaset, joita ennen pitäisi saada kaikki korjatuksi”, isäntä tuskailee syyskuun alussa. Ensimmäinen halla tulikin 18. syyskuuta ja se tuhosi kasvustosta varret.

”Alkuun tuntui, ettei tästä vuodesta tule mitään, kun tuli vielä sienitautikin. Kurpitsa on erittäin tautiherkkä. Se ei paljon lohduta, jos kaikissa on tauti, olipa kurpitsaa kolme tai kolmekymmentä hehtaaria.”

Kurpitsanviljelyn kausiluonteisuus ja työn vaihtelevuus on saanut Lipiäiset vuosi vuoden jälkeen kylvämään siemenet, vaikka kasvi on vaativa.

”Puoli vuotta saa tehdä töitä pyhän arjen kanssa ja toinen puoli vuotta on sitten vähän vähemmän hommaa. On aina aika tekeminen, että saa juhannuksen aikaan ruletin pyörimään. Sesonki on sellainen lyhyt rutistus”, Heikki Lipiäinen luonnehtii.

Oma haasteensa on saada työntekijät. Tänä vuonna pellolla ahertaa suomalaisten lisäksi ukrainalaisia. Kurpitsat on ensin käyty leikkaamassa oksasaksilla irti, minkä jälkeen porukka nostelee ne keräyslaatikoihin, jotka traktori kuljettaa pakkaamoon.

Lipiäiset viljelevät monenlaisia kurpitsoita: syötävää ja säilöttävää halloween-kurpitsaa, myski-, hokkaido- ja spagettikurpitsaa ja pienellä alalla koristekurpitsoita. Kesäkurpitsaa heillä ei ole, sillä jos tulee helteiset säät, sitä on koko Etelä-Suomi täynnä.

Kurpitsan hinnoista ja satotasosta Lipiäinen sanoo vain, että sadossa päästiin tänä vuonna kahteen kolmasosaan tavoitteesta ja hinta on pysytellyt aika vakiona.

Kurpitsankorjuuaika on perheessä niin kiireistä, etteivät Lipiäiset ole juurikaan ehtineet kokkailla kurpitsaherkkuja.

”Anoppi tekee pikkelsiä. Tässäkin tapauksessa on niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä”, isäntä hymähtää.