Suomalainen ruokakauppa nousi maailman huipulle – nyt sieltä ei saa edes jauhelihaa
Kuluttajaa sanotaan kuninkaaksi, mutta kaupan jättiläisten edessä ei auta kuin kävellä markettiin muiden perässä.Huume- tai asekauppaa sanotaan usein maailman parhaimmaksi bisnekseksi. Sitä voi olla myös ruokakauppa, ainakin Suomessa. Työelämäprofessori Arhi Kivilahti arvioi Ylellä Keskon olevan maailman parhaiten kannattava ruokakaupan yritys. Onneksi olkoon! Se ei tarkoita, että kaikki K-kauppiaat vuolisivat kultaa, mutta heitäkin löytyy. Meidän kaikkien yhteisesti omistama S-ryhmä takoo sekin kansainvälisesti verrattuna kovaa tulosta, vaikka osuuskuntaa ei suoraan voi osakeyhtiöön verrata.
Alkuvuoden tuloksissa Kesko sentään otti hiukan takkiin, ja markkinaosuuksissa K näyttää hävinneen kisan lopullisesti S:lle. Hämmentävintä on, että halpakauppaan keskittynyt Lidl ei ole Suomessa pystynyt kasvamaan, vaikka sekin kannattaa kohtuullisesti. Tokmannien Spar-tuotteet tuskin heilauttavat kaupan viisareita juuri mihinkään. Sittemmin firmansa myynyt Tokmannin perustaja Kyösti Kakkonen sanoo ruokakaupan katteiden pyörivän 35 prosentin paremmalla puolella. Mene ja tiedä, mutta hyvin se kannattaa.
Kaupan edunvalvojat toistelevat tuttua mantraansa päivittäistavarakaupan kovasta kilpailusta. Todellisuudessa kahden kaupan malli sopii hyvin sen kummallekin osapuolelle. S-ryhmän markkinaosuus lähentelee jo 50 prosenttia. Volyymi on niin iso, ettei käytännössä kukaan pysty kilpailemaan sen kanssa halpakaupan kannattavuudessa. K-kaupat taas mielellään keräävät kovat katteet niiltä, joita ei osuuskaupan tarjonta miellytä. Uusia tulijoita ei Suomen pieni ja keskittynyt markkina liiemmin houkuttele. Parhaat kauppapaikat on jaettu ajat sitten, eikä pelkällä tuontiruualla ohjailla isoja kuluttajavirtoja.
Pelkällä tuontiruualla ohjailla isoja kuluttajavirtoja”
S-ryhmä on viime vuodet haalinut markkinaosuutta mainostamalla halpoja hintoja. Ja joissain tuotteissa hinnat ovatkin halpoja. Niin halpoja, ettei myytävää enää tahdo löytyä edes jauheliha-altaaseen. Kaupan hyvä kate perustuu osaltaan Suomen mataliin tuottajahintoihin. Siinä on kuitenkin jäämässä kaupan kannalta pää vetävän käteen. Toivoa sopii, että tilanne korjaantuu, kun ostovoima alkaa nousta ja sopimuksia neuvotellaan uusiksi.
Kuka maksaisi tuotekehityksestä, kun sama tavaraa saa kaupan merkillä halvemmalla”
Kuluttajaa sanotaan kuninkaaksi, mutta kaupan jättiläisten edessä ei auta kuin kävellä markettiin muiden perässä. Perustuotteiden hinnat ovat monella mielessä, mutta kärryyn osuu usein tavaraa, jonka hintatasosta ostajalla ei ole mitään hajua. Kotimaista elintarviketuotantoa voi tukea suosimalla niin sanottuja brändituotteita. Mutta kuka nyt maksaisi tuotekehityksestä, kun samaa tavaraa saa kaupan merkillä halvemmalla. Vaikuttaa voi aina. Yksi äänestää jaloillaan, toinen lompakollaan ja jotkut harvat myös osuuskaupan vaaleissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat










