Periferialle maaseutu on etu

Oma levy-yhtiö on Harri Pekkarisen ja Risto Laitilan haaveiden täyttymys. 

Tärkeimmät päätökset ovat syntyneet hirsimökin pöydässä kahvikupposen äärellä. 

TEKSTI: Jouni Hirn KUVAT: HanneManelius Kinnulassa

Kinnulalainen maanviljelijä ja pitkän linjan muusikko Harri Pekkarinen haaveili jo nuorena omasta äänitysstudiosta. Haave toteutui vuonna 2003, kun Perägrammari Studio nousi Poikkeusjärven rantaan Pekkarisen tiluksille.

Studion valmistuttua heräsi haaveomasta levy-yhtiöstä. Se toteutui viime keväänä, kun Periferia Sound Oy perustettiin Kinnulaan. Yhtiö sai alkusysäyksen jo vuonna 2003, kun Pekkarinen tapasi naapurikunnassa Pihtiputaalla asuvan lääkärin ja vannoutuneen musiikkimiehen, Risto Laitilan.

Periferia Soundia pyörittää viiden hengen ydinporukka. Yhtiöllä on toistaiseksi yksi päätoiminen työntekijä, joka vastaa markkinoinnista ja tiedottamisesta.

”Meidän ympärille on muodostunut luontevasti osaava ja vahva verkosto. Vähän samaan tapaan kuin pullataikinan tekoa, me opimme tekemään tätä työtä pikku hiljaa paremmin.”

”Tiesimme jo aloittaessa, kuinka vaikea bisnes tämä on ja mitä se meiltä vaatii. Olemme varautuneet kaikkeen mahdolliseen, emmekä aio antaa helpolla periksi”, Laitila vakuuttaa.

Levy-yhtiöpalveluiden lisäksi yritys tarjoaa esimerkiksi CD-levyjen monistuspalveluja.

”Yritämme tehdä asioita omatoimisesti niin paljon kuin mahdollista, mutta tavoitteenamme ei ole osata kaikkea. Tehtävät, joita emme osaa tai ehdi tehdä, ostamme ulkopuolisilta kumppaneilta”, Pekkarinen linjaa.

Moni on kyseenalaistanut päätöksen perustaa levy-yhtiö syrjäseudulle ja vieläpä aikana, jolloin koko levybisnes on jyrkässä alamäessä.

”Jos toimisimme kehäkolmosen sisäpuolella, tuskin kiinnostaisimme tällä tavoin mediaa ja ihmisiä. Täällä maalla meitä tuetaan ja kannustetaan. Se on sitä maaseudun voimaa aidoimmillaan. Minun mielestäni maaseudulle mahtuisi enemmänkin luovia hulluja itseään toteuttamaan”, Laitila haastaa.

Miehet kiittelevät yhteen ääneen Kinnulan ja Pihtiputaan alueen vireätä kulttuuri-ilmapiiriä, joka tarjoaa hyvän kasvualustan uudelle yritykselle.

”Täällä Kinnulassa vallitsee kunnan kokoon nähden erittäin kulttuurimyönteinen ilmapiiri. Meillä on vireää bänditoimintaa ja mahdollisuus musiikin opiskeluun. Kunnan musiikkiluokassa on todella hyvät laitteet, joita paikalliset bändit voivat halutessaan käyttää. Voisin väittää, että meillä on keskivertoa paremmat olosuhteet bändeille”, Pekkarinen sanoo.

Periferia Sound luottaa toiminnassaan vankkoihin perusarvoihin ja pyrkii rohkeisiin ja tuoreisiin toimintatapoihin. Tavoitteena on molemminpuolinen reilu meininki yhtiön ja artistin välillä.

Yhtiö on mukana Suomen World Visionin Lahjaksi Lehmä -avustusohjelmassa, jonka tavoitteena on hankkia lehmiä köyhille perheille kehitysmaissa. Jokaisesta myydystä levystä kilahtaa rahaa ”lehmäkassaan”.

”Moni varmasti luulee, että teemme hyväntekeväisyyttä pr-mielessä, mutta eivät lehmät lypsä piimää. Niistä on ihan konkreettista apua köyhille”, Laitila puntaroi.

Periferia Sound on julkaissut toistaiseksi vain rockartisti DocJerryn esikoisalbumin. Seuraavana on vuorossa pihtiputaalaisen laulaja-lauluntekijä Ville Eetvartin suomenkielinen soololevy.

”Emme ole rajanneet pois eri musiikkityylejä. Tarkoituksena on julkaista musiikkia laidasta laitaan. Pääasia, että homma toimii. Olemme saaneet runsaasti yhteydenottoja bändeiltä ja artisteilta. Joukossa on muutama todella mielenkiintoinen tapaus”, Pekkarinen kertoo.

Miesten silmistä näkee, että usko levy-yhtiötä kohtaan on kova. Suuruudenhulluja tavoitteita ei toiminnalle ole kuitenkaan asetettu, vaan toimintaa on tarkoitus kehittää hiljakseen.

”Kunhan selviäisimme viidestä ensimmäisestä vuodesta. Toivon mukaan olemme sen jälkeen voimissamme ja meillä on tallissa muutama hyvä artisti. Toivottavasti myös olemme saaneet lahjoitettua useamman lehmän. Lehmän saa hankittua myymällä 1500 levyä. Yksi lehmä on jo ostettu”, Laitila innostuu.