Halpuutusta ja ”brändäystä”

Pidemmän aikaa on ihmetelty, mitä lisäarvoa S-ryhmälle tuo elintarvikkeiden halpuutus. Se, että hinnanalennus otettaisiin liikkeen omasta marginaalista, ei tunnu uskottavalta. Eräs meijerijärjestö halpuutti ja sai sakot.

Samalla kysytään, mitä tarkoitusta ajavat omat tuote­merkit elintarvikkeissa niin S- kuin K-ryhmälle. Eihän kummallakaan ole enää teurastamotoimintaa eikä kananmunien omaa keräilyä. Kaupan omat tuotemerkit estävät merkittävästi elin­tarviketuotannon läpinäkyvyyttä maatilalta kuluttajalle.

Atrian broilerituottajat ovatkin jonkin aikaa lisänneet toimintansa läpi­näkyvyyttä ja tietoa tuotannosta merkitsemällä tuotepakkauksiin perhetilan nimen, ja www-­tiedostoista saa lisäksi tarkempaa tietoa niin tilan tuotanto-olosuhteista kuin tuottajaperheestä harras­tuksineen.

Eräs eläinaktivisti kuitenkin paheksui menettelyä, kun ei ollut nähnyt kuvia kärsivistä ja kuolleista kanoista. Liikaa oli ollut esitystä perheen harrastuksista.

Samanlaista menettelyä on jo ulotettu muihinkin liha­tuotteisiin. Kananmunien osalta tuottajayhteys olisi hyvin helppoa toteuttaa merkkaamalla muniin tila- ja pv-leima. Maitopurkkeihin voisi myös lisätä www-sivustot tiloista, joilla maito tuotetaan. Ovathan kaikki meijerit alkujaan maidontuottajien perustamia osuuskuntia.

Venäjä-boikotti toi esiin S- ja K-ryhmien käyttämän hämäysmenettelyn haitat. Ulkomaista alkuperää olevissa S-ryhmän Rainbow- ja K-ryhmän Pirkka-leikkeleissä on kyllä tuotteen takana pienellä kirjoitettuna ”lihan tuontimaa, Saksa”.

Mistä liha on alkujaan peräisin, ei ole merkintää, vaikka yleisesti tiedetään, että valtaosa esimerkiksi broilerista on tulee Kaukoidästä.

Ulkomaiset juustot on peitet­ty Ekstra-, Pirkka- ja K-kaapuihin. Ainahan Suomeen on tuotu ulkomaisia juustoja. Miksi ei nytkin niitä tuoda esille omine merkkeineen?

Annetaan kuluttajan vapaasti valita. Kaikissa muissakin asioissa vaaditaan läpi­näkyvyyttä.