Keittiökemiaa
Kolumni
Kristiina hurmerinta
Koko tarinamme alkoi tuosta kohtalokkaasta soppalautasesta. Olin ilmiselvästi ottanut niskalenkin miehen makuhermoista ja löytänyt oikosuoran hänen sydämeensä. Tuona iltana hän kantoi keittiööni jakkaransa ja teki sinne pysyvän pesän.
Kun sinä teet tämmöisiä keittoja, minun on pakko ruveta ajattelemaan avioliittoa kanssasi, henkäisi mieheni ensimmäisillä ruokatreffeillämme.
Hän maisteli. Hän ihmetteli. Jokainen lusikallinen lisäsi kasvojen autuutta. Näytti siltä kuin hän olisi särpinyt päihdyttävää lemmenjuomaa. Ei tarvittu kynttilöitä eikä viettelevää kattausta, ei sulostuttavaa musiikkia.
”Se on seljankaa”, sanoin ja hukutin kasvojeni hämmennyksen keittolautasen kuvajaiseen. ”Mutta millaista! Korvissa suhisee ja hiki kihoaa pintaan”, huokaisi mies.
Ruokareseptien maaginen maailma ja raaka-aineiden eroottisuus muistui mieleeni seuratessani syksyisen lemmenpastan valloitusretkeä Suomessa. Safkaa-keittokirjan tekijä Alexander Gullichsen oli tarjoillut armaalleen ensiateriana avokadopastaa. Niin hyvää se oli ollut, että tuleva vaimo oli ollut purskahtaa itkuun.
”Jos näet jossain taiteltuina vaaleanpunaisia lautasliinoja, tiedät, että en ole kaukana”, hän sirkutti seuraavana aamuna ja omi pöydän kattamisen erityisalakseen.
Ihmekeitton reseptin olin löytänyt aikoinani Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta ja tarjoillut sitä vuosia viattomasti kaikille herkkusuille ja tavallisille nälkäisille.
”Moskovan seljanka on erinomaisen herkullinen keitto, jonka miellyttävää näköä ja makua ei voi vastustaa”, kreivitär kirjoittaa.
Vuosien myötä olin muokannut vanhaa reseptiä. Maukkaasta keitosta oli tullut perheemme juhlaruokaa. Mieheni antoi sille kuitenkin yllättävän ulottuvuuden ja teki siitä täysveristä draamaa.
Maailman sivu on lempeä nostateltu yrteillä, taioilla ja tulisilla mausteilla. Lemmenaterioilla on herkuteltu pulleilla parsoilla ja kiihotettu aisteja shampanjalla. Haluja on höystetty myös kaviaarilla ja viimeistelty ne lopuksi suklaalla.
Hellyttävässä rakkaustarinassa riitti maisteltavaa ja syötävää. Resepti levisi kulovalkean tavoin netissä. Ja ihmiset villiintyivät. Kaikki halusivat kokeilla Gullichsenien lemmenpastaa. Niin suuri oli romantiikan nälkä, että monista pääkaupungin kaupoista loppuivat avokadot ja lehtipersiljat tykkänään.
”Ai te teette Sitä?” oli Stokkan Herkun juustokauppias hymyillyt, kun ystäväni oli halunnut ostaa pecoriinojuustoa ja parmesaania.
Resepti oli pelittänyt ystävänkin keittiössä.
”Avokadopasta on täyttä lempeä”, luki seuraavana päivänä tulleessa tekstiviestissä.
Hän oli liekeissä, enkä minä ollut koskaan hoksannut kertoa hänelle ihmeitä tekevästä lohiseljankasta.
”Tietyissä ruuissa vaan on Afroditen kosketus ja ne ovat eroottisesti kiihottavia”, sanoo ystäväni.
Konstit on monet, kun rakastavaiset aterioivat. Yksi lentää onneen ostereilla. Toisen posket punehtuvat avokadolla. Minä uskon kalasoppaan.
Kristiina Hurmerinta
on teatterintekijä Konnevedeltä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
