Avohakkuut, ilmasto ja tieteellinen näyttö

Maaseudun Tulevaisuudessa oli 23.5. mielenkiintoinen uutinen, jossa kerrotaan, että Euroopan komissio on suosittamassa avohakkuiden välttämistä ja jatkuvan kasvatuksen suosimista hiilensidonnan nimissä.

Jutussa annetaan ymmärtää, että tieteellistä näyttöä avohakkuun haitallisista ilmastovaikutuksista ei olisi. Tieteellinen näyttö on ilmeisesti venyvä käsite.

Metsämaassa olevan orgaanisen aineen hajotessa ilmakehään vapautuu hiilidioksidia.

Lyhyt tiedonhaku netistä paljastaa, että sadoin tutkimuksin on osoitettu, että hajoaminen kiihtyy lämpötilan noustessa. Löytyy kymmeniä tutkimuksia, joissa maan on havaittu olevan avoalalla lämpimämpää kuin metsässä.

On myös runsaasti tutkimuksia siitä, että maanmuokkaus nopeuttaa hajotustoimintaa. Löytyy myös tuore suomalainen tutkimus, joka osoittaa kantojen noston nopeuttavan hajotustoimintaa enemmän kuin tavanomainen maanmuokkaus.

Edellisen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että avohakkuu, maanmuokkaus ja kantojen nosto nopeuttavat metsämaahan sitoutuneen hiilen vapautumista ilmakehään. Avohakkuiden mahdollisista haitallisista vaikutuksista tulisi siis vähintäänkin huolestua.

Tuskinpa Euroopan komissio on antamassa suosituksia perehtymättä alan tutkimuksiin ja kuulematta asiantuntijoita.

Jo sen, että avohakkuisiin liittyy riski haitallisista ilmastovaikutuksista, pitäisi johtaa peitteisen metsänhoidon suosimiseen.

Samaisen uutisen mukaan eräät tahot ovat huolissaan siitä, että EU puuttuu ilmastopolitiikan varjolla siihen, kuinka Suomen metsiä käsitellään. Eikö pitäisi huolestua enemmän siitä, että Suomi ei ilmastopolitiikan varjolla puutu metsien nykyiseen käsittelyyn?

Jos Suomessa ei osata olla huolissaan huolestuttavista asioista eikä epäkohtia haluta korjata, on paikallaan, että muut puuttuvat asiaan. Suomen metsien avohakkuualoilta vapautuva hiilidioksidi ei jää leijumaan Suomen yläpuolelle.