Ei petokorvauksia eläintiloille

Henrik Schäferin (MT 13.5.) haastatteleman eläintuottaja Prihdin haastattelu Punkalaitumella lampaita tappaneesta ilveksestä osoittaa eläintuhojen korvaussysteemin olevan vinoutunut.

Eläintuottaja ei ensin laiskuuttaan viitsinyt ajaa eläimiä yöksi sisälle, sitä ennen löi laimin petoaidan rakentamisen (johon valtio olisi jopa antanut tukea!), eikä jäänyt myöskään yöksi laumaansa vartioimaan, kuten ison kirjan hyvä paimen. Nyt eläintuottaja toivoo silmänsä sinisenä valtion maksavan viulut, kun pieni paha villieläin tappoi toisia eläimiä, ja odottaa kieli pitkällä tappolupaa ilveksen kaatamiseksi.

Mitäpä jos eläintuottaja onkin tässä tarkoituksella uhrannut lampaansa pienelle pahalle villieläimelle päästäkseen tupsukorvajahtiin?

Voisi ajatella että 20 lammasta on vielä kohtuullisen halpa hinta ilveksen taljasta takan viereen, etenkin jos näin ainakin saa sen tappoluvan. Merkillistä tässä on, että hommasta tuleekin erittäin kannattava sen ansiosta jos valtio vielä maksaa eläintuottajalle korvauksen menetetyistä tuotantoeläimistä.

Minussa haastatellun eläintuottajan toimintatapa herättää syvää vastenmielisyyttä. Paitsi että nykyinen poikkeuslupakäytäntö on aivan riittävä, valtion talousahdingossa myös eläintuhojen korvaussääntöjä tulisi kiristää niin, etteivät hunsvottimaisesti käyttäytyvät eläintuottajat saa penniäkään valtion kirstusta.