Epäonnistunut yritys ostaa tupakkaa hämmästytti − jopa kaikkein yksinkertaisimman sanaston käytössä hapuilua
Ajattelun työkalut ruostuvat, mutta pelkästään englantia siitä on turha syyttää. Sanavaraston supistuminen käy suomeksi ihan yhtä hyvin kuin muillakin kielillä.2.8.202409:00
Jäin taannoin kaupassa kassalla kuuntelemaan, kun seuraava asiakas yritti ostaa tupakkaa.
Asiakas: ”Mä ottasin sellasen LM:n – ööö, sellasen siis pahvin värisen askin.”
Myyjä kaivoi rasian hyllystä ja näytti sitä: ”Tällasen?”
Asiakas: ”Eiku, siis sellasen pahvin värisen. Niinku, siis, pahvin.”
Myyjän ilme oli hämmentynyt. Hän kaivoi hyllystä toisen askin, mutta sekin oli väärä.
Viesti ei mennyt perille, ja tupakat jäivät ostamatta.
Tilannetta seuraillessa teki mieli tokaista: ”Ruskea taitaa olla etsimäsi sana.”
Kaupasta poistuessani pohdin, onko tämä kielen köyhtymistä: jopa kaikkein yksinkertaisimman sanaston käytössä on hapuilua.
Olen kuullut suoralla naamalla väitettävän, että suomen kielessä ei ole mitään vastinetta ”you know”:lle.
Usein, kun puhutaan suomen kielen rapautumisesta, syypää haetaan englannista.
Sinänsä aivan ymmärrettävää. Englanti on jatkuvasti läsnä. Siksi monien aivot tarjoavat ensimmäisenä englanninkielistä termiä tai sanaa asioiden kuvaamiseen.
Toisinaan englannissa myös on nasevia ilmauksia tai tapoja ajatella, joita ei voi sanoittaa suomeksi.
Päällimmäisenä mieleen tulee sana flavor, joka on eri asia kuin taste. Suomeksi molemmista käytetään sanaa maku ja samalla hukkuu vivahde-ero. Tällaisessa tapauksessa kielitaitoinen lainaa sanan, jolla ajatuksen voi osuvasti ilmaista.
Mutta olen kuullut suoralla naamalla väitettävän, että suomen kielessä ei ole mitään vastinetta ”you know”:lle, eikä mitään sanaa sille aterialle, jota trendikkäästi kutsutaan dinneriksi.
Tiäkkö, illallinen?
Kieli ei köyhdy, jos yksittäinen sukankuluttaja ei tiedä, mitä tenho merkitsee.
Väite suomenkielisen vastineen puuttumisesta on havaintojeni mukaan useimmiten merkki puhujan sanavaraston eikä suomen sanaston suppeudesta.
(On toki poikkeuksia. Esimerkiksi ATK-alan ammattisanastoa on suomennettu melko vähän.)
Vaatimaton sanavarasto ei kuitenkaan ole ongelma muille kuin ehkä puhujalle itselleen. Kieli ei köyhdy, jos yksittäinen sukankuluttaja ei tiedä, mitä tenho merkitsee.
Mutta jos tenhosta tulee enemmistölle käsittämätön sana, silloin jotain on menetetty.
Näin näyttää tosiaan tapahtuvan. Äidinkielenopettaja ja kirjailija Tommi Kinnunen kirjoitti jo vuonna 2018 Suomen Kuvalehden esseessään, kuinka kuulas ja leuto voivat olla yläkoululaisille uppo-outoja sanoja. Mahtavatko osata kyseiset sanat englanniksi?
Sittemmin nuorison lukutaito on sen kuin laskenut.
Viime vuonna julkaistuissa Pisa-tuloksissa Suomen ysiluokkalaisten lukutaito oli 30 pistettä matalampi kuin vuonna 2018. Suunta on sama useimmissa maissa.
Joten mikä neuvoksi? Suomen kieltä käsittelevää kolumnia tähän asti tavailleelle on tuskin erikseen teroitettava, että kaikenlainen lukeminen kannattaa.
Oli teksti sitten pitkää tai tiivistä, polveilevaa tai napakkaa, suomeksi tai ruotsiksi tai englanniksi, MT:ssä tai jossain toisessa lehdessä, tärkeintä on kääntää luettuja kirjaimia aivoissa sanoiksi ja ajatuksiksi.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimitussihteeri ja toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
