Julkinen ruoka liian halpaa
1.4.202202:00
Elintarviketeollisuuden ja kaupan välisistä keskusteluista on tihkunut tietoja vain vähän. Molempien osapuolten etuna on pitää sopimukset ja niiden muutokset liikesalaisuuden piirissä. Maatalouden kustannusten raju nousu kuitenkin horjuttaa salaisuuden muuria. Venäjän hyökkäyksen aikaansaama ruokakriisin uhka näyttää jo muuttaneen jäykkiä rakenteita.
Monista arvioista päätellen sekä kauppa että teollisuus ovat tulkinneet aiemmin sovittuja kesän hintajaksoja toisin kuin aiemmin. Myös kauppa on ymmärtänyt, ettei elintarvikkeiden tuotanto onnistu enää aiemmin sovittuihin hintoihin.
Myös syksyn hinnoista sopiminen näyttää viivästyvän. Niin hankalaa hinnan määrittäminen nyt on.
Ruuan kuluttajahintojen nousua on tällä hetkellä hyvin vaikea arvioida. Aiemmin ennusteessaan pahasti alakanttiin osunut PTT ennakoi nyt, että kuluttajahinnat kallistuvat 11 prosenttia kuluvana vuonna. Kovimman arvion on heittänyt esille elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.), joka arvioi ruokaan käytettävien menojen jopa kaksinkertaistuvan.
Myös tuottajille on ropissut korotuksia. Yhteistä niille on, etteivät ne kenenkään mielestä riitä. Eri lähteistä kerättyjen arvioiden mukaan korotusten tarve olisi tuotantosuunnasta riippuen 20–30 prosenttia kannattavuusrajan saavuttamiseksi.
Jos polttoaineen, sähkön ja lannoitteiden hinnat jatkavat edelleen nousua, sekään ei riitä.
Jopa kauppa on herännyt todellisuuteen. K-ryhmän ja S-ryhmän valtiaat eivät enää itsekään kehtaa tehdä ennätystulosta talonpoikien, teollisuuden ja kohta myös kuluttajien hädällä.
Sen sijaan muutama toimija tuntuu edelleen elävän elämää, jossa mikään ei ole muuttunut. Monet kunnat, kaupungit ja valtion ostajat ovat olleet kovakorvaisia teollisuuden ja tuottajien ongelmille.Julkinenkin ruoka on liian halpaa.
Sovituista hinnoista pidetään tiukasti kiinni, vaikka osa koko ruokahuollosta kaatuisi. Tähän olisi nyt hyvä kunnanvaltuustoissa ja valtion eri hallinnonaloilla herätä. Vaikka rahat ovat kaikkialla tiukassa, kukaan ei voi ruokaa tuottaa, jos se ei ole kannattavaa.
Vaikka valtio on tähän mennessä etsinyt kasaan 300 miljoonan euron tukipaketin, se ei kotimaisen maataloustuotannon kannattavuutta olennaisesti turvaa. Apua siitä on, mutta ketään se ei yksin pelasta.
Rahaa tarvitaan markkinoilta. Kaikkien on maksettava ruuasta enemmän, jos ruokaketjun reilusta tulonjaosta edes aiotaan pitää huolta.
Maatalouden, huoltovarmuuden ja omavaraisuuden tukeminen on kuitenkin kannattavaa. Tässä tilanteessa tuontiruuan varaan ei voi jäädä. Sitä ei välttämättä edes ole, jos globaali ruokakriisi kärjistyy pelätyllä tavalla.
Nykyinen hallitus joutuu tekemään myös useita tukitoimia, joilla kotimaista tuotantoa pidetään pystyssä. Tilojen rasituksia on kevennettävä, turvemaiden käyttöä helpotettava ja hiilensidonnasta maksettava, jotta edes osa tämänhetkisistä aktiivitiloista pystyy jatkamaan toimintaansa. Monilla tuotantosuunnilla kannattavuus on mennyt alta aivan täysin.
Alkavan satokauden lopputulosta ei tiedä kukaan. Ilmastonmuutoksen edetessä epävarmuus on joka tapauksessa kasvanut. Katovuotta tai edes huonoa satoa ei maatalous kestä. Sitä ei välttämättä kestä myöskään Suomen ruokahuolto.
Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
