Metsäala tarvitsee yhteiskuntavastuuta

Uutisen mukaan tarvittaisiin hirvittävästi lisää metsureita, koska nykyinen työvoima ei riitä hoitamaan taimikoita kasvukuntoon (MT 13.1.). Tosiasia on, että nykyinen metsureitten määrä ei riitä taimikonhoitorästien hoitamiseen.

Metsätaloutemme markkinoi maatamme ”metsänhoidon mallimaana”. Totuus on kuitenkin, että metsä­taloutemme on laiminlyönyt työntekijöitten osalta sosiaalista ja yhteiskunnallista vastuullisuutta 1990-luvulta lähtien. Tuolloin koneellistaminen johti laajoihin irtisano­misiin, ja alan isot toimijat eivät lyhytnäköisyydessään organisoineet ammattitaitoista työvoimaansa tarvittavassa määrin metsänhoitotyöhön.

Syrjäytetty työvoima on korvattu usein näennäis­yrittäjyydellä ja alihankintaketjuilla, joissa työntekijöitten oikeuksia poljetaan surutta, eivätkä yhteiskuntavelvoitteet toteudu.

Viranomaispöytäkirjoihin pohjautuen on mainittava erityisesti ulkomaiset työn­tekijät, jotka ovat haavoittuvassa asemassa ja joiden hyväksikäyttö on julkeaa. Heidän kohdallaan voidaan monissa tapauksissa puhua syntyperään liittyvästä hyväksikäytöstä ja tietoisesta työsyrjinnästä. Heillä työtä on teetetty jopa alle kolmen euron tuntipalkalla.

Metsäalan suurten toimijoitten päätöksillä ja Metsäkeskuksen pyörittämin ”yrittäjyysprojektein” toimialasta on tehty kujanjuoksun ala, jossa vastuullisesti toimivalla ei ole edellytyksiä pärjätä kilpailussa. Tästä johtuen Suomessa ei ole metsäpalvelu­yritystä, joka on 10 vuotta toiminut ja jolla olisi toimintansa ajan ollut 10 työsuhteista metsuria.

On ymmärrettävää, että metsuriksi eivät järkevät nuoret lähde näissä olosuhteissa, joissa suorittavaa työtä tekevää ei käsitellä enää ihmisenä, vaan tilapäisenä ”resurssina”.

Metsäalalla ei ole työvoimapulaa, vaan pula on yhteiskunnallisen vastuunsa tuntevista metsäalan toimijoista, jotka tarjoavat työtä ympärivuotisissa sosiaalisesti turvallisissa työsuhteissa.

Tämän kaiken maksu­miehinä on yhteiskunta, työntekijät, rehelliset yrittäjät ja tavalliset metsänomistajat.