EU:n "yhtenäisessä" Venäjä-linjassa on vähintään Saksan mentävä halkeama

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi sen ääneen suomalaisille päätoimittajille: Energiasektorin sisällyttäminen Venäjän vastaisiin pakotteisiin on ongelmallista.

Samaan hengenvetoon Marin myös kuitenkin korosti EU-maiden yhtenäisyyttä akuutissa turvallisuuspoliittisessa kriisissä. Jos energiasektori rajataan tuosta yhtenäisyydestä pois, Venäjän presidentti Vladimir Putin on kriisin voittaja.

Ja sehän rajataan, koska erityisesti Saksalla on liian monta syytä kaivaa pakotepakista ensin kaikki muut mahdolliset työkalut.

EU:n suurimman kansantalouden energiahuolto on monelta osin pelottavan riippuvainen Venäjästä. Eikä todellisia vaihtoehtoja huollon turvaamiseksi yksinkertaisesti ole. Ei vaikka Yhdysvallat ja EU yrittävät muuta väittää.

Lisäksi on hyvä huomata, että ensin Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä on näihin päiviin asti ollut Saksalle ja läntiselle Euroopalle erittäin luotettava energian toimittaja.

Berliinissä pelätään, että jos EU nyt avaa pakotepelin, Putinin on helpompi vääntää kaasuhana kiinni, kun sonta seuraavan kerran taas lentää tuulettimeen.

Moni asia viittaa myös siihen, että Saksan uudella hallituksella, ja aivan erityisesti kansleripuolue sosiaalidemokraateilla (SPD), on edelleen ylipäätään vaikea löytää yhteistä Venäjä-linjaa.

Itse en 27:ltä Saksa-vuodeltani muista tilannetta, jossa Saksan päähallituspuolueiden avainpoliitikkojen näkemykset kriittisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asiasta olisivat näin kaukana toisistaan. Puhumattakaan siitä, että kansleripuolueen sisällä kuohuu.

Kyllä. Liittokansleri Angela Merkelin johtaman oikeistounionin (CDU+CSU) rivit repesivät pahasti vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkimainingeissa. Nyt kysymys on kuitenkin kirjaimellisesti sodasta ja rauhasta.

SPD:n nuori puheenjohtaja Lars Klingbeil on liittokansleri Olaf Scholzin mandaatilla yrittänyt todistaa, että puolue ja myös hallitus seisovat horjumatta kanslerin takana Venäjä-politiikassa.

Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää, mihin Scholz on lopulta valmis ja mihin ei.

Virallisen demariepistolan mukaan "kaikki keinot ovat pöydällä", jos Venäjä hyökkää Ukrainaan. Scholz varoo kuitenkin edelleen mainitsemasta nimeltä kiistellyintä keinoa eli Nord Stream 2 -kaasuputkea ja sen käyttöluvan jäädyttämistä.

SPD:n sisäinen "rauhanoppositio", johon kuuluu muiden muassa vaikutusvaltaisia osavaltioiden pääministereitä, puoluesihteeri, ja parlamenttiryhmän puheenjohtaja, sitä vastoin on torjunut ajatuksen putkeen kytkeytyvistä pakotteista.

Entisen demarikanslerin ja Putinin uskollisen vasallin Gerhard Schröderin podcast-höpinät Ukrainan sapelinkalistelusta voi jättää omaan arvoonsa. Berliinin hallituskortteleista on vaikea löytää varteenotettavaa poliitikkoa, joka ei pitäisi Schröderin kannanottoja kiusallisina.

Se, että SPD:n nykyjohto moittii kilvan Schröderin Putin-hännystelyä kilvan, ei vielä kerro mistään paradigman muutoksesta Saksan sosiaalidemokraattien Venäjä-politiikassa.

Liennyttävällä idänpolitiikallaan kylmän sodan aikana mainetta niittäneen Willy Brandtin perillisillä ei yksinkertaisesti ole selkeää Venäjä-politiikkaa, jota maan hallitus voisi nykyisessä tulenarassa tilanteessa soveltaa.

SPD:n avainpoliitikot puhuvat diplomaattisen ratkaisun puolesta, mutta eivät löydä oikeanlaista sanoitusta niistä kovista keinoista, joihin turvaudutaan, jos diplomatian polulla ajaudutaan umpikujaan. Aseita Saksa ei Ukrainalle myy. Se linja pitää yli puoluerajojen, mutta kovia keinoja on muitakin.

Berliinin hallituksen hapuilu murentaa koko EU:n yhtenäisyyttä, jonka puolesta myös pääministeri Marin on liputtanut. Eikä tuo yhtenäisyys ole hauras pelkästään saksalaisten vuoksi.

Presidentinvaaleihin valmistautuva, Euroopan strategista autonomiaa perinteisesti ajava Ranska on hankala peluri USA-vetoisessa länsiliittoumassa. Pienistä EU-maista erityisesti itävalta on energiariippuvuutensa vuoksi vahvasti kallellaan Moskovaan.

Itä-Euroopan Natoon kuuluvat EU-maat ovat kokonaan oma lukunsa. Unkarin pääministerin Viktor Orbanin mielenliikkeitä on vaikea ennustaa. Baltiassa ja Puolassa taas kannatetaan ymmärrettävistä syistä paljon tiukempaa Venäjä-linjaa kuin monissa muissa EU-maissa.

On vaikea kuvitella, mikä voima saisi täysin perässä vedettävän Saksan ja koko muun EU:n pysymään ruodussa, jos tai kun tilanne Ukrainassa kiristyy.

Presidentti Sauli Niinistö viestittää Washington Postin haastattelussa, että "riskit ja uhkat näyttävät kasvavan". EU on joka tapauksessa kaikkea muuta kuin valmis, jos Niinistön toivoma diplomatialle annettu mahdollisuus ei lähiviikkoina tuota tulosta.

Lue lisää:

Pääministeri Marin päätoimittajatapaamisessa: Venäjällä päävastuu kriisin kärjistymisessä

Niinistö Washington Postille: Riskit ja uhat Ukrainassa näyttävät kasvavan