Risto Juopperi kerää pihkaa enintään kävelykorkeudelta. ”Jos ei tämä pituus riitä, methä pitäköön omansa.”
Miljoonabisnestä jänkhältä
Tuotantopäällikkö Kyösti Vanha sekoittaa Repolarilla pihkalientä, joka lähtee Kolarista Loviisaan voidetehtaalle.
Pihka on luonnon oma lääke bakteerien torjuntaan.
Siemenöljyjen värit lumoavat. Vasemmalla vaaleaa mustaherukkaa, oikealla verenpunaista tyrniä.
Kuivattu puolukka lennähtää Aromtechin Tiina Ulvisen käsistä öljynä ympäri maailmaa.
Tyrniöljykapseleita
Tunnistatko? Lakan, vadelman ja mustaherukan siemeniä.Lapin luonnon antimista kehitetyissä terveys- ja kauneustuotteissa yhdistyvät perinteet ja huipputeknologia.
Jäkälää, varpuja, vaivaiskoivuja.
Tuulta ja tuntureita.
Punaposkisia puolukoita, keltakylkisiä hilloja.
Suota, avaruutta – melkein ei mitään.
Täällä jänkhällä syntyy bisnestä, joka alkaa luonnosta ja päätyy tyylikkääseen purnukkaan. Matkalla luonnon kilohinta kasvaa yhdestä eurosta viiteentuhanteen, jos idea on oikea.
Kenellä on tällaiset keksijän aivot?
Monellakin. Suomen Lapissa toimii useita yrityksiä, joissa on oivallettu, että pieni voi olla suurta ja vanhasta kannattaa ammentaa.
Parhaimmille keksinnöille on tyypillistä se, että huipputuote on syntynyt käytännön pulmasta ja todelliseen tarpeeseen, ei kehittämällä. Niin näillekin. Kaikille on kuitenkin yhteistä myös vankka tutkimusnäyttö tuotteiden takana.
Pihka ropistellaan kirveellä reppuun
Mennään siis lappilaiseen metsään. Risto Juopperi näkee jo kaukaa, minkä kuusen kyljessä kohoaa pihkaesiintymä.
Juopperi painaa keruureppunsa puuta vasten ja alkaa rapsia kirveellä puunkuorta. Reppuun ropisee muruja ja möhkäleitä, jotka näyttävät pikemminkin sorakiviltä kuin kuusenkullalta.
Joissakin murenissa näkyy aurinkoa vasten katsottuna keltaista kivettymää. Käsissä keltainen pihka pehmenee. Ennen vanhaan sitä käytettiinkin purukumina.
Tunnissa voi kerätä kolme ja hyvässä paikassa jopa seitsemän kiloa kuusenrunkopihkaa. Palkoille pääsee, sillä Repolarin tuotantopäällikkö Kyösti Vanha maksaa kerääjämiehille hyvästä tavarasta kaksikymppiä kilolta.
”Minä olen sijoittanut tienestit lentobensiiniin”, Juopperi nauraa.
Pihka on ikivanha lappilainen luonnonlääke, sillä se ehkäisee bakteerien kasvua. Niin puu hoitaa itseäänkin: se paikkaa katkennutta oksankohtaa, lumivauriota tai kolhua pihkapurseella, joka on syntynyt ehkä jo useita vuosia sitten.
Nykyisin tarkasta metsäkonetyöstä ei enää synny runkovaurioita, minkä vuoksi pihkaakin on tarjolla aiempaa vähemmän. Miesten mielestä Metlan kannattaisikin tutkia erityisten pihkakenttien perustamista eli tutkimuspuiden tahallista kolhimista.
”Puu ei haavasta suutu, vaan sen kun paranthaa kasvuaan tässä kuivhalla kankhaalla”, Juopperi sanoo ja näyttää vakuudeksi kuusta, jonka runkoa hän runteli kirveellä viisi vuotta sitten.
Pihkaa on norunut vuolaasti, mutta puun kasvu ei ole pysähtynyt.
”Pihkatuotanto soveltuisi hyvin jänkien ja soiden reunapuustolle, ja toisi kuitupuulle lisää arvoa”, Kyösti Vanha visioi. Miehet laskevat, että jos hehtaarilla kasvaa 700–800 puuta, pihkasta saisi 2 000 euron tuoton ennen päätehakkuuta.
Kuusen kultaa makuuhaavoihin
Nämä Lapin miehet keräävät pihkaa Repolar Oy:lle.
Kerrotaan, että Kolarin terveyskeskuksen vuodeosastolla ihmeteltiin, kun makuuhaavat eivät parantuneet. Kokeneet hoitajat sanoivat, että ”on meillä täällä parempiakin kuin nuo tohtorien hoidot”.
”Lääkäripoikani kokeili, hoito toimi, ja kun pihkaa alettiin tutkia, se huomattiin hyvin aktiiviseksi ja antimikrobiseksi aineeksi. Vaikka olen tyypillinen lääkäriskeptikko, olen aidosti hämmästynyt pihkan tehosta”, Pentti Sipponen kertoo.
Pihkaa kokeillut terveyskeskuslääkäri oli Arno Sipponen, joka perusti Helsingin yliopistossa ja Metlassa tehtyjen tutkimusten jälkeen lääkäri-isänsä Pentin ja muutaman muun kanssa pihkavoidetta valmistavan yrityksen vuonna 2006.
Syntyi bisnes, jota oli edeltänyt Lapissa iät ajat kotikutoinen pihkan keittely voihin, ihraan tai hunajaan.
”Pihkasalva mainittiin jo Benedictus Olain lääkärikäsikirjassa vuonna 1578. Mutta siellä ei ollut yhtään Orionin lääkettä!” Pentti Sipponen nauraa.
Repolar Oy valmistaa haavasalvaa ja kynsisienen torjuntaan tarkoitettua pihkalakkaa ja pyörittää nyt näillä kahdella valmisteella puolen miljoonan euron liikevaihtoa. Pääkonttori on Espoon Olarissa, tuotanto Kolarissa.
Pihkabisnestä tarjottiin aikanaan myös kotimaiselle Orionille, mutta tehtaanjohtaja tyrmäsi idean sanomalla, että ”minähän en pannujani pihkaan sotke”.
Puun uutteissa hyödyntämätön bisnes
Suunnilleen puolet kuusen rungosta kerätystä aineksesta on puhdasta pihkaa. Repolar ostaa pihkaa tuhatkunta kiloa vuodessa, uuttaa siitä Kolarin-tehtaalla siirapin näköistä nestettä ja lähettää tumman liemen Loviisan Liljendaliin, missä alihankkija Teampac Oy valmistaa siitä salvaa ja lakkaa.
Valmiissa salvassa on 10 prosenttia pihkaa ja hinta apteekissa parikymppiä tuubilta.
”Mikään ihotautilääke se ei ole, mutta helpottaa esimerkiksi huuliherpeksen ja peräpukamien oireita”, entinen sairaanhoitaja Kyösti Vanha sanoo.
Lääkäri Pentti Sipponen uskoo Vanhan ja Juopperin tapaan, että pihkassa ja puun uuteaineissa piilee hyödyntämätön bisnes. Hän on leikitellyt ajatuksella, että jos saisi hehtaarin kuusikkoa, hän veistäisi joka puun kyljet pystysuunnassa auki kaikissa ilmansuunnissa ja keräisi pihkat vuosittain.
”Uskon, että saisin runkoa kohden kaksinkertaisesti sen hinnan, mitä pelkästä kuitupuusta. Bonuksena saisin vielä hirvittävän kovaa pihkapuuta, josta entisaikaan tehtiin ikkunan- ja ovenkarmit”, Sipponen sanoo.
Sipponen ei kuitenkaan omista metsää, vaikka uskoo siihen.
”Puu on arvokas tuote tälle maalle, ja ennustan, että muutaman vuosikymmenen kuluttua joka ainoa neulanen ja lehtikin kerätään.”
Hän on kehittelemässä nyt Taiga Polymers -yhtiössä pihkapohjaista antimikrobista suoja-ainetta puulle ja muoville.
Kilpatanssijoiden, mummojen ja tatuoitujen hipiään
Menestystarinoita on lisää. Rovaniemellä toimistoaan pitävä Detria syntyi, kun entistä markkinointimiestä Tenho Pitkästä vaivasi kutiseva psoriasis. Taudille on ominaista, että kun ihoa raapii, se rikkoutuu ja tulehtuu.
”Koululääketieteen keinot olivat hampaattomia, eivätkä luontaistuotteetkaan minun tapauksessani parantaneet, mutta rauhoittivat kutinaa”, Pitkänen kertoo.
Hän päätti perehtyä luonnonaineisiin paremmin.
”Kun näitä yrttihoitoja selvittelin, totesin, että tässähän on selvä bisneksen paikka. Ei muuta kuin prosessi pystyyn, ja tässä ollaan.”
Syntyi Detria Oy, jonka ensimmäiset tuotteet, lihasrelaksantit eli lihasten rentouttajavoiteet kehiteltiin vuonna 1994 urheilijoiden palautumista varten. Pitkäsen apuna oli armeijan urheilukoulu, neljä tohtoria ja oululainen yrityshaudonnan tulos CRS-Biotech.
Siankärsämöä ja turvetta sisältäviä jalkavoiteita suositellaan niin urheilijoiden puujalkoihin ja penikkatautiin kuin tavallisten ihmisten suonikohjuihin ja jalkasilsaankin.
”Nyt voi sanoa, että elämme mummoenergialla, sillä he ostavat eniten lihasvoiteita ja sivelevät niillä jalkansa ennen nukkumaanmenoa”, toimitusjohtaja Pitkänen kertoo.
Tuotteita on testattu myös kilpatanssijoilla ja salibandyn pelaajilla, ja uusinta uutta on tulehduksilta suojaava tatuointivoide.
Vaikuttavina aineina toimivat siankärsämöstä, turpeesta, katajasta, väinönputkesta ja mesiangervosta erotetut uutteet, muun muassa ihovaivoja hoitava arbutiini ja tulehduksen taltuttaja salisylaatti.
”Ideamme lähtee kansanparannusperinteestä. Tiedetään, että kansanparantaja on käyttänyt tiettyjä yrttejä tiettyyn ongelmaan. Sen jälkeen tutkitaan, mitä yrtit sisältävät, ja sieltähän paljastuu lääketieteen tuntemia aineita. Me sitten kehitämme menetelmän, jolla saamme haltuumme vaikuttavan aineen”, Pitkänen valaisee yksinkertaista bisnesideaa.
”Ei tämä ole mitään hokkuspokkus-tiedettä, vaan vanhoja, kansanparantajien ympäri maailmaa tuntemia ja lääketieteen käyttämiä aineita.”
Toiminta perustuu verkostoitumiseen
Detrian tuotantoon tarvitaan yrttejä vuodessa 10 000 kiloa, ja ne kerää Lapin 4H-piirin sata koulutettua kerääjää. Keruu alkaa juhannuksena koivun pikkulehdistä ja jatkuu syksyyn katajanversojen poimintaan.
Useaan kertaan palkittu Detria on siitä erikoinen yritys, että sillä on patentit ja tuotemerkit omassa hallussa, mutta ei omaa valmistusta lainkaan.
”Koko toimintamme perustuu verkostoitumiseen”, Pitkänen kertoo.
”Olisi ollut hirmuinen riski rakentaa lainalla tällainen organisaatio. Siksi loimme verkoston kerääjistä alkaen, ja me vaan pyöritämme tätä mallia täältä konttuurilta.”
CRS-Biotech tutkii yhä vaikuttavat aineet, rovaniemeläinen alihankkija erottelee ne ja sitten ne lähetetään Loviisaan Teampacin tehtaalle voiteiden valmistusta varten – samaan pajaan, joka tekee Repolarin pihkatuotteet.
Verkostoitumista ovat auttaneet myös TE-keskus, Kera ja MTT. MTT tutkii parhaillaankin, voisivatko paikalliset viljelijät kasvattaa siankärsämöä pelloillaan.
Rovaniemellä on vain neljän henkilön pääkonttori ja ympärillä tietenkin ne Lapin yrtit, jotka tuottavat tätä nykyä kolmen miehen yritykselle 1,5 miljoonan euron liikevaihdon.
Kannattaako yrityksen vielä pitää majaa pohjoisessa?
”Lappihan on puoli Suomea! Ja vaikka parannusperinne on katoavaa kansanperinnettä, täällä se vielä elää jollakin tavalla, ja lisää käydään etsimässä naapurimaasta”, Pitkänen toteaa.
Uusia ideoita riittää, sillä Pitkänen palasi juuri seitsemänneltä tiedonkeruumatkaltaan Vienan-Karjalaan.
”Nyt on hirveä nivaska erilaisia yrttejä erilaisiin vaivoihin! Meillä on sellainen ongelma, että emme kerkiä tekemään kaikkea, mikä olisi mahdollista.”
Siemenöljyä ihon kauneudeksi
Aikamoisia propellipäitä nuo lappilaiset.
Sitten etelämmäksi, Tornioon. Siellä entisten veturitallien paikalla, tehdasalueen reunalla seisoo vihreä rakennus, joka kätkee sisäänsä toimiston, laboratorion ja hiilidioksidiuuttoon perustuvan tuotantolinjan.
Aromtech erottelee siellä Lapin yrteistä ja marjojen siemenistä öljyä, jota käytetään ravintolisien ja kosmetiikan raaka-aineiden valmistukseen.
Tämä on miljoonabisnestä: Aromtechin liikevaihto on neljä miljoonaa euroa ja työntekijöitä on 17, kaikki Torniossa, paitsi toimitusjohtaja Porissa.
Yhden euron kilohinta muuntuu tuhansiksi euroiksi, kun luonnonmarjojen siemenöljy pakataan kapseleiksi tai myydään kosmetiikkavalmistajille, kuten Lumenelle, BodyShopille ja Oriflamelle.
Aromtech käyttää uutteidensa raaka-aineena kuivattua turvetta, ratamoa, tyrniä ja lukuisien eri marjojen siemeniä. Pussitetuista siemenistä erottuu selvästi keltainen lakka, mustikan siemenet puolestaan ovat tummanpunaisia, lähes jauhoa.
Siemenestä erotetaan öljy, jota irtoaa marjasta 1–10 prosenttia. Se sisältää hyviä omega-rasvahappoja, joita ihmisen elimistö ei tuota itse ja jotka eivät normaalissa ruoansulatuksessa vapaudu siemenistä.
Öljyt ovat putkiloissa kauniita: tyrnin verenpunaista, mustikan ja mustaherukan vaaleankeltaista.
Öljyjä käytetään kosmetiikassa ulkoisesti ja ravintolisissä sisäisesti. Esimerkiksi atoopikot ovat saaneet apua tyrni- ja mustaherukansiemenöljystä. Aromtech lähettää öljyt Italiaan kapseloitaviksi, ja valmiit tuotteet myy Suomessa Valioravinto.
Marjat ovat kotimaista alkuperää, paitsi tyrni, josta valtaosa tuodaan Himalajan alueelta. Vadelmat ja mansikat ostetaan Keski-Euroopan viljelyksiltä.
”Kotimainen viljelty mustaherukka antaa erittäin hyvälaatuista siemenöljyä”, toimitusjohtaja Vesa-Pekka Judin sanoo.
Suurin osa tuotannosta menee vientiin, eniten Eurooppaan, mutta myös Australiaan asti.
”Yhtenä päivänä saimme näytepakkauksen Caymansaarilta saakka, olivat käyttäneet tyrniöljyämme ihovoiteessa”, markkinointipäällikkö Tiina Ulvinen kertoo.
Lappilaisen luonnon kauneus ja karuus on iso osa tuotteiden imagoa, Judin kertoo. Sitä varten yritys on tehnyt oman alatuoteryhmänsä, True Arctic, jonka nimellä valmistetut tuotteet ovat taatusti napapiirin pohjoispuolelta.
”Pohjoisuus on merkittävä osa markkinointiviestintää ja Tornio sopiva sijaintipaikka, koska elämme pohjoisen luonnonantimien hyödyntämisellä”, Judin sanoo.
”Toisaalta on muistettava, että vaikka Lappi on suomalaisille eksoottinen, muualla maailmassa myös sveitsiläiset vuoristoseutumaisemat mielletään puhtaan luonnon alueiksi.”
Aromtech syntyi 1980-luvulla keminmaalaisen Veli-Markku Korteniemen ajatuksesta pohjoisen marjojen käyttämisestä.
”Hän oli vakuuttunut, että lyhyen kesän ja pitkän talven eläneillä kasveilla voisi olla jalostettuina vaikutusta ihmisen terveyden hyväksi. Se on yhä periaatteemme”, Judin kertoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
