Lähiruokaa koululaisten lautasille

Ajankohtainen kakkonen tarttui vastikään tärkeään aiheeseen, kouluruokaan. Maailmanlaajuisesti harvinainen suomalainen ilmainen kouluruokailu on noussut puheenaiheiden keskiöön ruuan sisällön osalta.

Mitä lapsemme ja nuoremme syövät tänä päivänä oppilaitoksissa? Ovatko ruuan maku ja terveellisyys kadonneet sitä mukaa kuin koulujen omat keittäjät on korvattu keskuskeittiöillä?

Kouluruokailumme ansiosta eri lähtökohdista tulevat oppilaat saavat tasavertaisen ruokailumahdollisuuden arkipäivisin. Liian monelle koululaiselle kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria.

Kouluruokailun merkitys ei rajoitu pelkästään oppilaiden ravitsemukseen, vaan sillä on myös suuri kasvatuksellinen ja opetuksellinen rooli. Kouluruokailulla tuetaan kodista lähtöisin olevia terveellisiä ruokailutottumuksia, tutustutaan suomalaiseen ruokakulttuuriin, tuetaan hyviä ruokailutapoja ja sosiaalista kanssakäymistä.

Näitä taitoja ei voi liikaa korostaa, kun lapsiemme tulevaisuus on yhä kansainvälisempi.

Ravitsemussuositusten mukaan koululounaan osuus päivittäisestä energiansaannista tulisi olla kolmannes. Kouluruoka valmistetaan tänä päivänä niin niukilla resursseilla, että lounaan osuus lapsen päivän ravinnonsaannista on laskenut viidennekseen. Samaan aikaan lounaan jättää kokonaan syömättä jo viidennes oppilaista.

Jos koulun perunamuusi sisältää 18:aa eri säilöntäainetta, niin kuin pahimmillaan tilanne on, ruuan koostumus on jotain aivan muuta kuin sen pitäisi olla. Lounaan korvikkeeksi ovat tulleet makeat välipalat.

Miksi suomalainen lähiruoka ei löydä tietään kouluruokiin?

Ensinnäkin on kyse kuntien kilpailutuksen kriteereistä. Jos ruuan hintaa painotetaan kilpailutuksessa eniten, ei lähiruoka pärjää teollisille raaka-aineille. Mikään ei estä kuntia muuttamasta kriteereitä siten, että lähellä tuotettua ruokaa painotetaan kilpailutuksessa.

Lisäksi kuntien täytyy olla valmiita näkemään hiukkasen vaivaa sen eteen, että selvitetään, mistä lähialueella on saatavilla sopivia raaka-aineita kouluruokaa varten. Tässä myös alueen yritysten on oltava aktiivisia, ja tiedotettava omista tuotteistaan.

Kouluruuan reseptit täytyy muuttaa siten, että ruokalajit voidaan valmistaa ehkä lukumäärältään vähemmistä, mutta taatusti maistuvimmista raaka-aineista.

Ylivieskalainen päiväkoti Huvikumpu on loistoesimerkki siitä, kuinka koko ruokalista voidaan toteuttaa lähi- ja luomuruualla, kunhan asian eteen ollaan valmiita näkemään vähän vaivaa.

Lähiruoka lastemme ja nuortemme lautasilla on siis täysin mahdollista.

Koulujen ja päiväkotien yhteistyötä lähiruokatuottajien kanssa pitäisi kehittää niin, että koulut ja päiväkodit toimisivat tulevaisuudessa lähiruokapiirien tilausten noutopaikkana. Näin alueen asukkaatkin pääsisivät nauttimaan lähellä tuotettua, puhdasta ja terveellistä kotimaista ruokaa.