Hävittäjähankinta on vuosisadan puhallus

Julkisuudessa on oltu huolissaan suomalaisten ruokaturvallisuudesta. Hallitukselta näyttää kuitenkin puuttuvan kyky turvata ruokaketjun tärkein lenkki, viljelijän toimeentulo työllään.

Silti hallitus valmistelee monitoimihävittäjien hankintaa, vaikka rahaa ei ole tarpeellisiinkaan asioihin. Tekeillä on vuosisadan puhallus: ilmavoimissa on seinällä vuosia roikkunut kuva F-35-hävittäjästä. Se on maailman kallein ilmaan nostettava tykistölaite.

Sotatilanteessa hävittäjät tuhotaan ensimmäiseksi. Pienen maan on mahdoton puolustautua niillä hyökkääjän ylivoimaa vastaan.

Nykyään hävittäjätorjuntojen osuus pudotuksista alivoimaisella puolella on kolme prosenttia ja ilmatorjunnan osuus 97 prosenttia, toteaa ev. Ahti Lappi Ilmatorjunta-lehdessä 3/2015. Ilmatorjunnan hinta on murto-osa hävittäjien hinnasta ja tekniikka kehittyy jatkuvasti. Suurvallatkin ovat siirtymässä hyökätessään ohjuksiin, raketteihin ja miehittämättömiin koneisiin.

Koneen todellisia kustannuksia ei tiedetä. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg hehkutti ilmavoimien komentajana kymmenen vuotta sitten Siivet-lehdessä: ”Jos F-35 hinta on 60 miljoonaa dollaria, niin rasite Suomen bkt:lle on pienempi 2020-luvulla kuin Hornetin rasite 1990-luvulla. Sitä ei ole kukaan kiistänyt.”

Tämän kiisti sittemmin aika. Yhden koneen elinkaarihinta arvioidaan jo yli 600 miljoonaksi dollariksi.

Kanadalle myytiin F-35 konetta, mutta uusi hallitus pisti hankkeen jäihin jatkuvasti kohoavan hinnan vuoksi: 65 koneen hinta-arvio liikkuu 60 miljardista dollarista jopa 125 miljardiin. Valmistajalle Suomen samankokoinen konehanke on iso bisnes, joten lobbaus on varmasti sakeaa.

Rauhan aikana ilmavalvontaamme riittää yksi kahdentoista koneen hävittäjälaivue. Sodan aikana nykyaikainen ilmatorjunta suojaisi elintärkeät kohteet.

Tärkeintä maanpuolustusta ovat kuitenkin rauhanaloitteet ja diplomatia. Siinä eivät hävittäjät auta. Sen vuoksi onkin syntynyt kampanja -Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön.