Idän ja lännen väliset jännitteet palasivat

Eikö idän ja lännen välisten jännitteiden kuulunut helpottaa, kun Neuvostoliitto muuttui Venäjäksi?

Kun sosialistis-kommunistisen ideologian leviämisen uhka väistyi, oletettiin myös asevarustelun tarpeen vähenevän. Olivathan jännitteet perustuneet ennen muuta ideologisiin eroihin enemmän kuin mihinkään muuhun.

Muistanemme, että sosialismin romahduksen ratkaiseva syy oli ideologiansa tuottama taloudellinen ahdinko. Myös lisääntyvä tietoisuus läntisen, vapaamielisemmän elämäntavan monenlaisista mahdollisuuksista houkutteli.

Edes Neuvostoliitossa, jossa sentään oli pitkälle koulutettu väestö, merkittävä teollinen potentiaali sekä suunnattomat luonnonvarat, ei ideologia tuottanut odotettua hyvää. Miten olisi tuottanut maissa, jossa ei näitä etuja ollut?

Ideologiasta luopumisen seurauksena avautui monenlaisia uusia mahdollisuuksia tuottaa hyvää. Maailmanlaajuisestikin orasti uusi aika, kun portteja avautui ja jännitys väheni.

Mutta sitten alkoi kompurointi. Korruptio ja muu omaan pussiin pelaaminen on heikentänyt luottamusta ja lisännyt eriarvoisuutta vapauden piiriin liittyneissä maissa. Demokratian ihanteet eivät ole toteutuneet toivotulla tavalla.

Epäluulot – aidot tai suunnitellut – ovat muodostaneet esteitä niin kansallisissa kuin kansainvälisissä puitteissa. Mahdollinen hedelmällinen yhteistyö ja edistys eivät ole toteutuneet odotusten mukaisesti.

Sotilaalliset jännitteet ovat kasvaneet Venäjän ja lännen välillä odottamattomalla tavalla. Monitulkintaiset historialliset syyt ovat muiden näkemyserojen ohella johtaneet suorastaan keskenkasvuisten nahistelupiirteitä muistuttavaan käytökseen virheiden myöntämisen, anteeksipyynnön ja kompromissien sijasta.

Yhteistyön merkitys on ollut ihmiskunnan suurenmoisin väline hyvään, aiheessa kuin aiheessa. Hienoimpiin ja merkityksellisimpiin saavutuksiin on ylletty tieteellisen tutkimuksen kansainvälisessä toiminnassa. Siinä olisi mallia muuhunkin.