Tuhansissa kodeissa juodaan liikaa
13.12.201715:00
Vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö voi vaikuttaa lapseen vielä vuosikymmenten jälkeen. Ratkaisevaa ei ole se kuinka paljon vanhemmat juovat, vaan se millaisen ilmapiirin se kotiin luo.
Suomessa on 65 000–70 000 lasta, joiden vanhemmista vähintään toisella on päihdeongelma. Se on noin kuusi prosenttia kaikista alaikäisistä.
Kostea koti vaikuttaa jokaiseen lapseen eri tavalla. Joku muistelee vanhempiensa hyvinkin runsasta alkoholinkäyttöä olkiaan kohautellen, sellaisia vanhemmat nyt vain sattuivat olemaan.
Toisen mieleen taas saattaa jäädä kummittelemaan yksikin uhkaava tilanne, kuten viinipäissään kesäjuhlilla hieman kovakouraisesti lastaan ravistelleen isän tunteenpurkaus.
Sen vuoksi kukaan ei voi sanoa, että näin paljon voit juoda lapsesi läsnä ollessa. Itse asiassa kyse ei ole niinkään itse juomisesta ja kumottujen annosten määrästä, vaan niiden luomasta ilmapiiristä ja muista seurauksista.
Kosteat mutta iloiset juhlat saattavat piirtyä lapsen muistiin mukavana tapahtumana, mutta saunakaljan nostattama kireä äänensävy voi olla lapselle liikaa.
Monet kantavat alkoholin kyllästämän lapsuuskodin jälkiä mielessään aikuisena, ehkä koko elämän. Suomalaisaikuisista 23 prosenttia kertoo kokeneensa lapsuuskodissaan haittoja aikuisten alkoholinkäytöstä, selviää A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan viime vuonna julkaisemasta tutkimuksesta.
Useimmin kotona kärsittiin riitaisuudesta tai nimittelystä, mutta puolet haittoja kokeneista kertoo myös, että kotona esiintyi fyysistä kovakouraisuuttakin.
Häpeä. Se mainitaan lasisen lapsuuden suurimmaksi haittatekijäksi. Se määrittää lapsen, nuoren ja vielä aikuisenkin toimintaa elämän kaikissa piireissä.
Aikuiseksi varttunut saattaa olla pidetty työtoveri ja kaveriporukan rento jäsen, mutta silti hän tuntee jatkuvaa ulkopuolisuuden tunnetta. Aivot käyvät ylikierroksilla, kun täytyy pakkomielteisesti pohtia, sanoiko jotain tyhmää ja väärää. Itsetarkkailu on viritetty tappiin asti.
Vanhempien juominen vaikuttaa myös aikuistuneiden lasten alkoholinkäyttöön. Kaikki eivät suinkaan tee raittiuslupausta, mutta suuri osa on hyvin tietoisia omasta juomisestaan sekä rajoistaan. Esimerkiksi kaksi siideriä illanvieton aikana saattaa olla sopiva määrä, useamman lasillisen mukanaan tuoma nousuhumala alkaa ahdistaa.
Monet kosteiden kotien kasvatit hakeutuvat onneksi avun piiriin, jotkut pitkään asiaa harkittuaan. Lasinen lapsuus -toiminta aloitti viime vuonna aikuisille suunnattujen tukiryhmien järjestämisen verkossa. Kolmeen ryhmään haki kuhunkin 120–150 aikuista, mutta joka ryhmään pystytään ottamaan vain kaksitoista ihmistä.
Nimetön keskustelu verkossa on monelle alkoholistin lapselle mieluisin kanava omien tunteiden käsittelyyn. Kosteaan lapsuudenkotiin liittyy häpeää, joten etenkin pienellä paikkakunnalla kokoontuvat ryhmät ovat monille vaikeita.
Kaikille anonymiteetti ei ole kuitenkaan välttämätöntä. Ylen dokumenttisarjan jälkimainingeissa perustetussa Facebookin Pullopostia lapsuudesta -ryhmässä on 1 400 jäsentä, jotka keskustelevat omilla nimillään ja profiilikuvillaan.
Tärkeintä vanhempien liiallisesta alkoholinkäytöstä toipumisessa onkin siitä kertominen. Menneisyyttään ei ole pakko levitellä koko maailman tuijotettavaksi, ei välttämättä edes pienen vertaistukiryhmän eteen.
Kaikista tärkeintä lasisesta lapsuudestaan on kertoa elämänsä tärkeimmille ihmisille. Esimerkiksi puoliso voi ymmärtää lapsuuden pelosta kumpuavia tapoja paremmin, kun tietää niiden taustan.
On tärkeää puhua ja kuunnella. Nekin tuhannet lapset, jotka tällä hetkellä kärsivät vanhempiensa liiallisesta juomisesta, kaipaisivat turvallista aikuista. Luultavasti se on isovanhempi, kummi, sukulainen, opettaja tai harrastusryhmän ohjaaja, mutta se voi olla myös naapuri.
Hymy ja kuulumisten kysyminen riittää. Lapsella on oikeus tietää, että maailmassa on myös paljon hyvää.
Artikkelia varten on haastateltu A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan kehittämiskoordinaattoria Janne Takalaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
