Köksää aikuistuville ja tuottajat tunneille
Köksäntunnilla voi syttyä kipinä ruoka-alan ammattiin.26.3.201802:00
On pimeää ja kello on aamulla puoli yhdeksän. Oppilaat valuvat luokkaan, summeri soi ja opetus alkaa. Haukottelua, pöytään nojailua.
Tunnin päästä nuoret ovat työn touhussa, kuuluu iloinen puheensorina, vastaleivotun tuoksu leviää luokkaan. Puoli kymmeneltä jo lusikoidaan keittoa ja nautitaan lämmintä leipää.
Pöydässä keskustellaan broilerin eri osien käytöstä ja hinnoista ja mistä broileri tulee. Joku kertoo, miten heillä aina isä laittaa ruokaa, ja toinen luettelee lempiherkkujaan.
Oli ilo vierailla seiskaluokkalaisten kotitaloustunnilla ja nähdä, miten yhdessä tekeminen ja syöminen saa vähän vetelissä ja välillä riehakkaissakin nuorissa ihmeitä aikaan. Tunneilla opitaan monenlaisia asioita ei vain ruuasta, vaan myös muusta kotitalouteen ja kuluttamiseen liittyvästä, kuten kierrätyksestä, kaupassakäynnistä, vaatehuollosta, siivouksesta, jopa lastenhoidosta.
Mutta mihin riittävät pakolliset kolme viikkotuntia yhden lukuvuoden aikana, kun oppiaineena on lähes koko elämä? Toki köksän voi ylemmillä luokilla ottaa valinnaiseksi, mutta tässäkin espoolaisessa koulussa se on niin suosittu valinnainen, että kaikki eivät kursseille mahdu.
Joissain kunnissa kotitaloutta aletaan opettaa jo alakoulussa. Hyvä niin, mutta erityisen tarpeen tiedot ja taidot ovat oikeastaan vasta ysiluokalla ja sen jälkeen, kun nuoret alkavat muuttaa kotoa omilleen ja pyörittää omaa taloutta.
On sääli, jos ruokavalio rapistuu siinä vaiheessa tonnikala-riisilinjalle tai pikaruokaloiden antimiin, kun osaava nuori pystyisi valitsemaan maukkaita, edullisia ja kotimaisia raaka-aineita, joista ateriat syntyvät vähällä vaivalla.
Kotitalousopetuksessa puhutaan nykyisin ruokaosaamisesta. Se tarkoittaa, että nuori tiedostaa ruokatottumuksiin vaikuttavia tekijöitä ja ymmärtää, mitä sosiaalisia, kulttuurisia ja arkisia merkityksiä ruokaan liittyy. Hän pystyy hahmottamaan ruokajärjestelmän kokonaisuuden.
Ruokaosaamisesta on siis kyse, kun nuori ymmärtää, miten ruuan maku tai kavereiden mielipiteet saattavat ajaa terveellisyyden ohi tai että ruokaan liittyy muutakin kuin vatsantäyte eli esimerkiksi yhdessäoloa ja vuorovaikutusta.
Koulussa opitaan, jos opitaan, mistä ruoka tulee, miksi kannattaa valita mieluummin kotimaista kuin thaimaalaista broileria, mitä pitää ottaa huomioon, jos alkaa vegeksi, tai voiko maitoa juoda, jos päiväys on mennyt umpeen.
Ruoka-alan ammattiin voi syttyä kipinä kotitalousopetuksessa. Tämän ovat huomanneet keittiömestarit, jotka jalkautuvat peruskouluihin kertomaan kokiksi kouluttautumisen mahdollisuuksista ja valmistamaan oppilaiden kanssa yhdessä kullekin alueelle tyypillistä ruokaa.
Saman liikkeen voisivat tehdä maataloustuottajat. Mennä kotitaloustunneille kertomaan, missä ja miten ruokaa tuotetaan, kutsua koululaisia vieraaksi maatiloille, pitää yhteyttä kouluihin.
Espoolaisessa koulussa todettiin, että vain harva oppilas on koskaan käynyt maatilalla ja näin ollen tietää esimerkiksi eläinten oloista. Tietämättömyys on hyvä maaperä luuloille ja oudoille asenteille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
