Lukijalta: Latokartanon ylioppilaskylän purkamiselle ei ole järkiperusteita
Tulevina vuosina opiskelijat olisivat varmasti kiinnostuneempia asumaan kylässä asumistuen muutoksen, erinomaisen sijainnin ja kyläyhteisön vuoksi, kirjoittaa Otto Yrjölä. ”Purkamalla ylioppilaskylän Latokartano-säätiö on epäonnistunut tarkoituksessaan.”
Ylioppilaskylän opiskelija-asuntola Helsingin Latokartanossa. Kuva: Jaana KankaanpääMaaseudun Tulevaisuudessa julkaistiin 2.5. uutinen Latokartanon ylioppilaskylän purkamisesta, jossa on haastateltu vain Latokartano-säätiön puheenjohtajaa Timo Kaunistoa. Todellisten asianomaisten eli opiskelijoiden ääni jäi täysin kuulematta uutisessa.
Yhtäkkinen ilmoitus kylän purkamisesta on otettu opiskelijayhteisössä vastaan hämmentyneenä ja järkyttyneenä. Arvioisin viisi vuotta kylässä asuneena, että pääosa asukkaista on kyllä suomalaisia ruoka-alan opiskelijoita, mutta ylioppilaskylän markkinointi uusille opiskelijoille on kärsinyt merkittävästi yliopiston siirryttyä sähköisiin valitsemiskirjeisiin.
Tulevina vuosina opiskelijat olisivat varmasti kiinnostuneempia asumaan kylässä asumistuen muutoksen, erinomaisen sijainnin ja kyläyhteisön vuoksi.
Vaikuttaa erikoiselta, että ylioppilaskylän talojen on annettu rapautua. Kalliille taloille on varmasti tehty pitkän aikavälin huoltosuunnitelmat, joilla toiminta saadaan pidettyä kestävänä. Ajoittain huoltamiseen on jopa otettu velkaa, jotta huollot saadaan tehtyä ja toiminta pidettyä entisellään.
Purkamalla ylioppilaskylän Latokartano-säätiö on epäonnistunut tarkoituksessaan.
Ylioppilaskylän entisenä suntiona sekä historiaa tutkineena viimeisen kolmen vuoden aikana tehdyt päätökset vaikuttavat hätiköidyiltä. Nyt säätiö luovuttaa käytännössä ilmaiseksi vuosikymmenien aikana kerrytetyn pääoman: rakennuskannan ja oman tontin.
Ylioppilaskylässä ollaan nostamassa vuokria 1.9. Tämä vaikuttaa perusteettomalta, kun Latokartano-säätiö joutuu purkamisen myötä kuitenkin luopumaan ensisijaisesta tarkoituksestaan ”rakentaa ja ylläpitää Helsingin Yliopiston ja vastaavan korkeakoulun maatalous-, ja kotitalousaineiden opiskelijoille asuntoja”.
Entä miten on kauppaneuvos Eino Heinosen kahvilahjoituksen laita? Ehkä Agronomitalosta pitäisikin tehdä sitä, mihin käyttöön talon hankinnassa käytetyt kahvirahat oli tarkoitettu eli ”lähinnä agronomiopiskelijain opiskelijakodin pystyttämiseksi Helsinkiin!” (Sisko Savolaisen Kylä kaupungissa, 2003). Purkamalla ylioppilaskylän säätiö on epäonnistunut tarkoituksessaan.
Otto Yrjölä
Helsinki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
