Yliö: Ikuisesti katveessa? Vieläkö selitykseksi tarjotaan puihin kasvavia lehtiä, kun matkapuhelin ei kuulu, eikä verkkoyhteys toimi?

Matkapuhelinverkkojen kuuluvuudessa on isoja ongelmia maaseudulla. Kuva: Lari Lievonen, Jarkko Sirkiä

3G-verkon purkamisen edetessä matkapuhelinten kuuluvuus, verkkoyhteydet ja etenkin näiden puute ovat olleet viime aikoina esillä myös Maaseudun Tulevaisuuden sivuilla.

Kirjoitin Maaseudun Tulevaisuudessa vuonna 2016 ottaneeni yhteyttä teleoperaattoriin kadonneen matkapuhelinkuuluvuuden vuoksi. Tuolloin asiakaspalvelu kertoi syyn heikkoon kuuluvuuteen olevan puihin kesäksi kasvavat lehdet: lehvästö estää signaalia helposti. Kummeksuin selitystä silloin, onhan joka suvena puissa lehdet ja puhelut onnistuivat silti.

Tuolloin operaattori vakuutti myös, että syitä heikkoon kuuluvuuteen voi olla monia. Lähitukiasemiin on voitu tehdä muutoksia, vaikkapa soluja suunnattu uudelleen.

Moniko kaupungissa on saanut kuulla kuuluvuusongelmien syyksi puihin kasvaneet lehdet?

Lieneekö niin, että maaseudulla tukiasemien kapasiteetti on jo ajat sitten mitoitettu pienelle käyttäjämäärälle? Kesäaikaan käyttäjämäärä monin paikoin kaksinkertaistuu. Tukiasema asettaa edelle lähellään olevat käyttäjät ja kuuluvuusalueen laidoilla olevat käyttäjät saavat aina pienimmän siivun kapasiteetista.

Mikä on muuttunut, ovatko kuuluvuus ja verkkoyhteydet parantuneet?

Muutosta on toki tapahtunut: tarpeet ovat lisääntyneet, kuuluvuus ja verkkoyhteydet eivät.

Esimerkiksi yli 90-vuotiaan, yksin syrjäkylällä asuvan turvapuhelin toimii ainoastaan, kun sen päätelaite hoksattiin sijoittaa ison, metallikuorisen pakastimen viereen. Pakastin todennäköisesti vahvistaa muuten olematonta signaalia sen verran, että kuuluvuus toimii ajoittain.

Heikon yhteyden vuoksi turvapuhelimen päivystyksestä kuitenkin huhuillaan silloin tällöin ”teräsfaarin” turvapuhelimeen saamatta vastausta. Sen jälkeen huhuillaan omaisia. He puolestaan yrittävät satojen kilometrin päästä tavoitella senioria kylmä hiki otsalla ja pohtia yhdessä kotihoidon kanssa, onko tarvetta hälytyspartion käynnille vai ei.

Lääkerobottikin vaatii laadukasta verkkoyhteyttä. Toistaiseksi robotille ei ole ollut tarvetta, mutta kun ”vuosi vanhan vanhentaa”, tullee sekin eteen.

Korona-aika opetti suomalaiset etätyöhön. Osa-aikainen työ mökillä, etätyö maaseudulla, sivutoiminen yrittäjyys sivukylällä kuulostaakin kyllä erinomaiselta.

Totuus verkoista paljastuu useimmille, kun pitäisi soittaa ensimmäiset työpuhelut tai hoitaa verkkoyhteydellä asioita: kännykkään ei ilmesty pykälän pykälää kuuluvuutta.

Ymmärrys taitaakin loppua työnantajalla ja asiakkaalla siihen, kun ”tavoittelemaasi henkilöön ei juuri nyt saada yhteyttä”.

Operaattorilta kannustettiin tekemään myös niin kutsuttu katveilmoitus. Kun näitä on ”riittävän monta, niitä käytetään matkapuhelinverkkojen suunnittelussa”. Syrjäkyliltä vain ei välttämättä koskaan tule operaattorin määrittelemää riittävän monta katveilmoitusta.

Toistan siksi seitsemän vuoden takaisessa kirjoituksessani esittämäni ajatuksen joukkokatveilmoituksesta, jonka tekee esimerkiksi paikallinen yrittäjäyhdistys.

Aikaisempia operaattorin vastauksia toimimattomuuteen ovat olleet ”ukkosia”, ”ruuhkaa”, ”katvetta”, ”onko teillä kenties energiaremontti takana”, ”suuntaus tukiasemilla ei paras mahdollinen kannaltasi”, ”kokeile muita operaattoreita” ja "pahoittelen".

Operaattorien vaihto ei kuitenkaan auta, jos tukiasemia ja kapasiteettia ei ole. Oman lisäantennin laitto ei auta, jos signaali ei tahdo riittää edes ulkona.

Valvovilla viranomaisilla pitäisi olla muitakin toimivuuden mittareita kuin hätäpuhelun onnistuminen, sillä monia digitalisoituneen yhteiskunnan vaatimia asioita pitää pystyä hoitamaan maaltakin. Ja onhan esimerkiksi turvapuhelimen toimimattomuus henkeä ja turvallisuutta uhkaava tilanne, joiden määrä oletettavasti kasvaa, kun yhä useamman vanhuksen edellytetään asuvan omillaan kotonaan.

Riittävä matkapuhelinkuuluvuus on kaiken maaseudulla elämisen ja yrittämisen elinehto.

Puhelut maksavat maalla saman kuin kaupungissakin, joten hyvin mielellään käyttäisimme maaseudulla oikeuttamme radiosignaaliin. Vai olisiko aika siirtyä kuuluvuuden mukaan määräytyvään vyöhykeperusteiseen hinnoitteluun?

Maaseudulla matkapuhelinliittymät lekottelevat viikko- tai vuositolkulla katveessa, mutta laskutus juoksee kyllä, vaikka liki joka kylällä alkaa olla esimerkkejä henkeä ja turvallisuutta uhkaavista tilanteista.

Pauliina Heikkilä

markkinointiviestinnän asiantuntija

Kankaanpää ja Siikainen