Lukijalta: Luken hiilinielulaskelmien menetelmät eivät ole arvailua, vaan tutkimukseen perustuvaa mallinnusta

Kangasmetsää. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Risto Isomäki kirjoitti MT:n sivuilla julkaistussa Aarre-lehden kolumnissaan (mt.fi 25.2.), että Luonnonvarakeskuksen kasvihuonekaasuinventaarion tulokset ovat ”tyhjän päällä olevia tietokoneajoja”. Toisin kuin Isomäki kirjoittaa, inventaariossa käytetään mallinnusta, joka pohjautuu laajoihin mittausaineistoihin ja vertaisarvioituun tieteelliseen kirjallisuuteen.

Väite, ettei Luken mallinnuksen yksityiskohtia ole julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä, ei pidä paikkaansa. Kasvihuonekaasuinventaarion kangasmaiden hiilivaraston muutoksen arviointimenetelmät perustuvat avoimesti saatavilla olevaan Liskin ym. (2006, Ann. For. Sci. 63: 687–697) julkaisuun.

Myöskään väite siitä, että mallinnuksessa oletettiin metsien maaperän hiilivaraston pysyneen vakiona suometsien ulkopuolella, ei pidä paikkaansa. Mallinnuksen mukaan kangasmetsien maaperä oli hiilinielu eli maaperän hiilivarasto kasvoi vuosina 1990–2020 (Luken kasvihuonekaasuinventaario). Toistettuihin maastomittauksiin perustuva aineisto osoittaa, että maaperän orgaaniseen kerrokseen kertyi hiiltä vuosina 1986–2006 keskimäärin 0,12 Mg hehtaarille (Rantakari ym. 2012, For. Ecol. Manag. 286: 37–147).

Luken käyttämän Yasso07-maaperämallin kehitys perustuu yli kahden vuosikymmenen tutkimukseen ja sen arviointimenetelmät ovat avoimesti saatavilla. Malli on kalibroitu karikkeen hajoamiskokeilla, runkojen lahoamistutkimuksilla ja maaperän hiilivarastomittauksilla (esim. Tuomi ym. 2009, Ecol. Modell. 220: 3362–3371, ja Tuomi ym. 2011, Ecol. Modell. 222: 709–718).

Mallin antamia tuloksia on verrattu suomalaisiin (Rantakari ym. 2012, For. Ecol. Manag. 286: 137–147, ja Lehtonen ym. 2016, GMD 9: 4169–4183) ja ruotsalaisiin (Ortiz ym. 2013, Ecol. Modell. 251: 221–231) maaperänäytteisiin perustuviin tuloksiin: mallinnukseen ja näytteenottoon perustuvat tulokset olivat molemmissa tapauksissa yhteneväisiä.

Aleksi Lehtonen

tutkimusprofessori

Juha Mikola

tutkimuspäällikkö, erikoistutkija

Luonnonvarakeskus