Lukijalta: Huoltovarmuus ja omavaraisuus edellyttävät monipuolista ja muutosjoustavaa tuotantoa
Pienempien hehtaarien aktiiviviljelyn sekä monimuotoisuustoimenpiteiden tulisikin olla viljelijöille kannattavia ja motivoivia, kirjoittavat Minna Hölttä ja Petri Leinonen. ”Omien tuotantostandardiemme laskemisen sijasta meidän on keskityttävä siihen, että myös tuontituotteiden tuotantokriteerit vastaavat omiamme ja kilpailusta tulee reilua myös kotimaan tuottajille.”
Lampaita maisemanhoitotöissä. Kuvituskuva. Kuva: Sanne KatainenNäennäisviljely ja tukien valuminen ”oikean viljelyn” ulkopuolelle kertoo ensisijaisesti maatalouden kannustinloukusta. Tällä hetkellä pienimuotoinen viljely ei kannata, ja nykymalli ohjaakin tukioptimointiin ilman tuotantoa. Näennäisviljelyn piiriin katoaa nyt myös moni sellainen luonnon kestävyyttä ja monimuotoisuutta parantava toimenpide, joka oikeasti tulisi laskea aktiivisen viljelyn piiriin.
Pienempien hehtaarien aktiiviviljelyn sekä monimuotoisuustoimenpiteiden tulisikin olla viljelijöille kannattavia ja motivoivia. Pidemmän päälle juuri tämä tukisi myös huoltovarmuutta ja maaseudun elinvoimaa.
Huoltovarmuudella kotimaista tuotantoa perusteltaessa olisi syytä pitää mielessä myös tuotantotavat ja -prosessit. Kriisin sattuessa suuret sika- ja siipikarjayksiköt olisivat luultavimmin ensimmäisenä alas ajettavien joukossa. Vaikka märehtijöillä onkin potentiaalia todellisiksi huoltovarmuuseläimiksi, tämänhetkiset tuotantokäytännöt eivät tue huoltovarmuustavoitetta.
Yleisemminkin huoltovarmuuteen olisi sisällytettävä enemmän tuotantoprosessin muutosjoustavuutta yksinkertaisen varmuusvarastoajattelun sijasta.
Pyrittäessä keskittämään tukia yksinomaan ahtaasti tulkituille ”aktiivitiloille”, tulilinjalle joutuvat pienet, osa-aikaiset ja alan ulkopuolelta tulevat uudet yrittäjät. Huoltovarmuuden, maaseudun elinvoiman ja alan uusiutumisen kannalta nämä ovat maatalouden elintärkeää aluskasvustoa.
On sääli, että Suomi ei ottanut käyttöön EU:n pienviljelijätukea, jolla tätä oltaisiin mahdollistettu. Tulevia cap-kausia ajatellen onkin syytä harkita sen käyttöönottoa.
Toivomme, että Suomi olisi Euroopassa edelläkävijä maatalouden kehittämisessä ympäristö- ja eläinystävälliseen tulevaisuuteen. Perusongelma, heikko kannattavuus, korjaantunee kestävämmin markkinoiden ja mahdollistamisen kautta kuin hallinnollisin toimenpitein.
Omien tuotantostandardiemme laskemisen sijasta meidän on keskityttävä siihen, että myös tuontituotteiden tuotantokriteerit vastaavat omiamme ja kilpailusta tulee reilua myös kotimaan tuottajille.
Minna Hölttä
yrittäjä
puheenjohtaja, Maaseutu- ja erävihreät
Petri Leinonen
viljelijä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
