Parempaa tulvaennakointia, kiitos!

Luonto on osoittanut jälleen voimaansa. Kevät tuli monin paikoin äkkirysäyksellä, mikä on tarkoittanut nopeaa lumien ja jäiden lähtöä.

Pitkin lounais- ja länsirannikkoa on koettu pahimmat tulvat pariin vuosikymmeneen. Tätä kirjoitettaessa Perämeren joissa tilanne on niin sanotusti edelleen päällä tai vasta tulollaan.

Hyvin poikkeuksellista on myös, että tulva on vaatinut kuolonuhrin.

Tulva oli monilla paikkakunnilla jo toinen vuoden sisään. Edellinen kasteli lokakuussa.

Yksityisten, valtion ja vakuutusyhtiöiden pusseista maksetaan molempien aineellisia vahinkoja vielä pitkään.

Sitä en tiedä, miten oikeaa tietoa pelastuslaitosten väki saa Suomen ympäristökeskukselta (Syke) ja Ilmatieteen laitokselta (IL). Tärkeintähän on, että pelastushallinnon Virve-verkossa tieto kulkee ja jääpatoihin ehditään reagoida.

Sen sijaan ainakin valtakunnallisen median näkökulmasta katsoen tiedottamisessa olisi parannettavaa.

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olin työvuorossa. Syken virallisen tulvaennusteen mukaan tulvahuippu osuu lounaisrannikon joissa tulevan viikon puoliväliin ja Pohjanmaan rannikon joissa noin viikon kuluttua.

Jo seuraavana päivänä Kokemäenjokeen kertynyt jääpato nosti veden Porin keskustaan ja pian perään Huittisissa. Keskiviikkona uutisoitiin, että Kalajoella vesi nuolee kotien portinpieliä.

Sama toistui viime viikolla Pohjois-Pohjanmaalla, jossa Kiiminki- ja Simojoen jääpadot ovat aiheuttaneet kevään toistaiseksi vaarallisimmat tilanteet.

Syke oli tiedotteidensa lähettämisen suhteen melkein yhtä pihalla kuin viimeinen lumiukko. Ukko valui lähimpään puroon ennen kuin Syke ehti kissaa sanoa.

Mieleen tulee piruilu, jonka sain usein kuulla viljelijöiden suusta, kun työskentelin Ilmatieteen laitoksen sääpalveluiden viestinnässä 1990-luvun alussa. Ainoa hyvä sääennuste on kuulemma se, minkä pirtin ikkunasta tai portailta näkee.

Tulviin ja muihin luonnon muutoksiin varautuminen on toki haastavaa. Ja viime kädessä ongelmiin reagointi on aina kansalaisten kokemuksen tuoman arkiviisauden varassa.

Nykyaikaisen tietotekniikan aikana on silti järjetöntä, jos ihmiset saavat tiedotusvälineistä varoituksen vasta, tulva on jo portailla. Siinä kohtaa on liian myöhä varautua.

Sateen ennustaminen ei nyt eikä varmaan koskaan onnistu usean vuorokauden päähän minuutin tarkkuudella, mutta huimasti siinä on edistytty.

Jotenkin siis arvelen, että jos IL:n säätieteilijöiden ja alueensa tuntevien Syken hydrologien osaaminen lyödään yhteen, pitäisi syntyä nykyistä parempaa ennustetta myös jäiden lähdöstä. On pakkokin, sillä ilmastonmuutos tuo näitä ääritapauksia meille yhä useammin.

Varoitusjärjestelmiä on onnistuttu luomaan vuoden 2004 jälkeen valtamerten tsunameille, miksei sitten meidän jokien ja järvien tulville?

Vertailevaa tutkimusta on tehty myös siitä, miten toimii kansalaisten kannalta hyvä tulvaviestintä. Suomen, Britannian ja Italian kokemuksia kartoitettiin toissa vuonna päättyneessä hankkeessa. En tätä kirjoittaessa löytänyt tietoa siitä, kuinka tutkijoiden fiksuilta vaikuttavia suosituksia on ruvettu viemään käytäntöön.

Lieko asia juuttunut jonnekin ei-kenenkään maastoon? Tässä kun yhdistyvät sisä-, ympäristö-, liikenne- ja viestintä- sekä maa- ja metsätalousministeriöiden toiminnot. Käytännön joutuu hoitamaan paikallinen pelastuslaitos siten, miten parhaiten taitaa.

Homma ei voi olla kiinni nopeiden tiedotusväylien puutteesta. Tuutteja on nykyisin enemmänkin liikaa kuin liian vähän.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) teki viime viikolla ehdotuksen tulvakeskuksen perustamisesta. Keskus hyödyntäisi Syken ja IL:n osaamista pelastusviranomaisten ja kansalaisten hyväksi.

Tulvien ennakkoon ehkäisyn ja viestinnän tärkeys tuli Koskisen puheissa esiin jo katseltaessa viime syksyn tulviin hukkuneita perunoita ja viljoja.

Ei kai vaan tästäkin tärkeästä aiheesta tule Koskisen ja ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) välille yksi uusi keskinäisen nujakoinnin syy? Siinä tapauksessa ennuste tulvakeskuksen syntymiselle on todella heikko.