Sisukas suomalainen

Timo Saarimaa on uranuurtaja kotimaisten katajien kasvatuksessa. Tuotannossa on kymmenen löytökatajaa, jotka on nimetty niin suomalaisilla nimillä, että kasveja ei vahingossakaan voi sekoittaa tuontitaimiin. 

Lalli on matala, tiheäkasvuinen metsäkataja. Kuva: Timo Saarimaa 

Taimitarhan savisella pellolla on katajien koekasvatuspenkki. Vasemmalla löytökataja Vänrikki Ståhl, keskellä pilarikataja ’Suecica’ ja oikealla irlanninkataja ’Hibernica’. 

Hongiston taimistolla Koski Tl:ssä valmistaudutaan jo pakkaskeleihin. Timo Saarimaa kulkee vihreän katajakentän keskellä ja osoittelee eri ruukkuja. ”Tämä tässä on Lallia. Tässä seuraavassa penkissä kasvaa Otsoja”, hän opastaa.

Taimiston suojissa kasvaa sata kotimaista katajakloonia, joista tuotannossa on kymmenen nimettyä pensasta.

Ajatus katajien keräämisestä sai alkunsa jo parikymmentä vuotta sitten. Puutarhuri kiinnitti huomiota siihen, kuinka paljon taimitarhoille tuodaan ulkomaisia havupensaantaimia. Niinpä Timo tarttui itse toimeen. Nyt Varsinais-Suomen maaseudulla kasvatettuja katajia on istutettu jo pitkin poikin Suomea.

Menekkiä olisi enemmänkin, kuin mitä taimistolla ehditään tuottaa. ”Aika monet kyllästyvät ulkomailta tuotuihin taimiin siinä vaiheessa, kun istutukset on jouduttu uusimaan kerran tai kaksi. Silloin kotimaisen taimen laatu nousee hintaa tärkeämmäksi”, Timo toteaa.

Kaikki taimitarhan katajat on kerätty luonnosta. ”Olen kerännyt pistokkaita sellaisista pensaista, jotka pistävät maisemassa esiin. Osa niistä on komeita pylväsmäisiä, osa kapeita, osa tuuheita ja matalia kuten meillä kasvatettavat rohtokatajat”, Timo kuvailee.

Haastavimmaksi osoittautui lamoavasti kasvavan katajan löytäminen. Saariston kallioisista notkelmista kerätyt matalat katajat lähtivätkin taimistolla kasvamaan korkeutta.

”Vain yksi kymmenestä saariston katajasta säilytti matalan kasvutapansa”, Timo kertoo. Tämän vuoksi keruumatka oli tehtävä uudestaan. ”Toisella kerralla lähdin vielä ulommaksi saaristoon. Sieltä löysin toisen hyvän, matalana pysyvä kannan.”

Katajat lisätään alkukesällä latvapistokkaista. Ne juurtuvat hyvin, kunhan ensimmäisten viikkojen aikana huolehditaan tasaisesta kosteudesta. Myös lisäysaineistona olevan emokasvin on oltava hyvässä kunnossa.

”Luonnosta löydetty katajaklooni ei aina suoraan tuota hyvin juurtuvia pistokkaita, mutta kun kannan nuorentaa, eli saa sen kerran juurtumaan, saa tästä uudesta emokasvista helpommin juurtuvia pistokkaita”, Timo paljastaa.

Katajia on istutettu myös Saarimaan kotipitäjään Koskelle. Kylätaajamaa halkoo pitkä katajakujanne, tiettävästi Suomen ensimmäinen. Taimet ovat vielä pieniä, mutta kenties muutaman kymmenen vuoden päästä uhkeita kuin pilarit. Kujanteen lajikkeena on komea pylväskataja. ”Sen kun näin luonnossa, tiesin heti, että tuon nimeän Mannerheimiksi.”

Myöhemmin huomattiin, että pensaaseen tulee marjoja. Kyseessä siis on tyttöklooni. ”Rouvaspuolinen pensas ei oikein voinut saada nimekseen Mannerheim, niinpä pensas on vieläkin nimeämättä. Pitäisi keksiä joku yhtä vahva, naispuolinen nimi”, katajatarhuri pohdiskelee.