Kalastuslaki tekee kansalaisista rikollisia ja oman kulttuurin tuhoojia

Luonnosvaiheessa oleva kalastuslaki poistaa kotitarvekalastuksen lakiin liittyvästä sanastosta. Mikäli laki menee läpi, Suomessa on sen jälkeen vain kaupallista ja vapaa-ajan kalastusta.

Suomi on satojen tuhansien järvien (187 000) maa ja niissä on harjoitettu kautta vuosituhanten kotitarvekalastusta periaatteella jos et syö kaikkia voit antaa tai myydä kalat naapureille. Myös kyläkunnat ovat yhteisesti kalastaneet isommilla pyydyksillä mm. nuotalla kalaa kaikkien kyläläisten tarpeisiin.

Kotitarvekalastus on osa kansalaisen jokamiehenoikeutta.

Kotitarvekalastus on ollut yleistä erikoisesti Lapissa, Kainuussa, Karjalassa ja Keski-Suomessa, joissa on paljon kalaisia järviä. Kotitarvekalastuksella on ollut taloudellista hyötyä näiden maakuntien asukkaille ja ne ovat edistäneet aluetalouden kehitystä sekä kansalaisten sosiaalista yhteistoimintaa.

Kotitarvekalastus on myös ekologista kestävää kalastusta, jossa vesistöä hyödynnetään asukkaiden tarpeiden ja kestävän kalakannan mukaisesti. Nyt halutaan lailla tuhota tämä periaate ja saattaa tilalle kaupallinen kalastus, lainlaatija uskoo, että kaupallinen kalastus on kalakantojen säätelyssä parempi keino, kuin kotitarvekalastus.

Kalastuslain mukaan ns. kotitarvekalastajista tehdään vapaa-ajankalastajia, joilla on oikeus pitää korkeintaan 180 metriä verkkoa tai pyytää 5 kiloa kalaa kerralla. Samalla poistetaan kyläläisten yhteisöllinen oikeus käyttää nuottia ja isorysiä, koska ne uuden lain mukaan kuuluvat kaupalliseen kalastukseen.

Kotitarvekalastus ei ole vapaa-ajan kalastusta, koska sitä etupäässä harjoittaa järvien, jokien ja lampien rannoilla asuvat asukkaat ja mökkiläiset. Virveli, pilkki, uistattelu kalastus on etupäässä rentoutumista, elämysten hankintaa, virkistäytymistä, jossa kalan saaliilla ei ole taloudellista ja kulttuurista merkitystä.

Kotitarvekalastuksella on taloudellista merkitystä kalastajan kotitalouteen ja se lisää yhteistyötä kylän asukkaiden ja mökkiläisten kanssa.

Kalastuslain yksi ideoista on lisätä kaupallista kalastusta pakottamalla kalavesien omistajat lisäämään vesistöissään kaupallista kalastusta. Eli hankkiutumaan alueille, joissa harjoitetaan kotitarvekalastusta.

Mikäli kalavesien omistaja ei suostu sopimaan kaupallisten kalastajien kanssa, voi valtion pakalliset kalaviranomaiset (AVI) pakolla antaa kaupalliselle kalastukselle oikeuden toisten omistamiin vesiin.

Suomi on antanut kalastusasioista päättämisen EU:n huostaan. EU:lla on oikeus säätää kaikkien maiden yli menevään kalastuslainsäädäntöä. Tämä on ymmärrettävää meri ja rajajokien alueella, mutta ei sisävesillä, joissa on oma kalastusvesialueet.

Kotitarvekalastuksen poistaminen kalastuslaista on yksi näyttö siitä kuinka Suomen eduskunta nöyrtyy ylikansallisen lainlaatijan edessä ja tuhoaa oma kansallista kulttuuria.

Suomi on satojen tuhansien järvien maa ja niiden liepeillä asuvat ihmiset harjoittavat kotitarvekalastusta kulttuuriinsa perustuen olipa laki mikä tahansa.