Puutarhurin latina

Varsinainen onnenpäivä koittaa, kun posti tuo luettavaksi kevään ensimmäisen siemenluettelon, joka on kuin lupa unelmointiin, uuden suunnitteluun ja kesän valmisteluun. Viimeistään siemenluetteloiden äärellä pääsee jälleen harjoittamaan omaa nimimuistia, sillä useimmat siemenluettelot on laadittu kasvien tieteellisten nimien pohjalta.

Nimien viidakko ei päästä kotipuutarhuria helpolla. Niinpä orvokkeja etsiessään on selattava kukkien loppupäähän, Viola-nimen kohtaan. Porkkanat taas ovat Daucuksia ja samettiruusut Tageteksia. Tieteellisillä nimillä on kuitenkin omat hyvät puolensa. Ne täsmentävät, mistä kasvista puhutaan ja mahdollistavat kasviharrastamisen myös kielimuurien yli.

Jos kasvinimistön kiemuroihin jaksaa syventyä hieman enemmän, voi nimien maailmasta löytää myös varsin kiehtovia tarinoita. Vanhimmat kasvien nimet juontavat juurensa muinaisiin antiikin aikoihin saakka. Uskotaan esimerkiksi, että orvokkien Viola-nimitys olisi saanut alkunsa, kun antiikin jumala Zeus ihastui kauniiseen Io-nimiseen nymfiin.

Zeuksella oli kuitenkin jo mustasukkaisuuteen taipuvainen vaimo, Hera, jolta Zeus halusi suojella rakastettuaan. Niinpä hän muutti nymfin valkoiseksi lehmäksi ja loi tälle ravinnoksi herkän, uuden niittykukan, Violan, jonka nimi mukailee kauniin Io-nymfin nimeä.

Antiikin Kreikassa muodostuneita kutsumanimiä ovat niinikään männyn nimi Pinus, oreganon suku Thymus sekä unikoita kuvaava Papaver. Kaikki vanhoja, tärkeitä käyttö- ja kulttuurikasveja.

Toisinaan tieteellisillä nimillä on myös kasvia kuvaava merkitys. Esimerkiksi lemmikin nimessä Myosotis myós tarkoittaa ”hiirtä” ja otis ”korvaa”, ovathan lemmikin pienet lehdet pyöreäkärkisiä ja karvaisia kuin hiirenkorvat. Tyrnin nimi Hippophaë taas tarkoittaa kiiltävää hevosta (hippos = hevonen + phaés = kiiltävä), sillä kasvia on käytetty suojaamaan kotieläimiä syöpäläisiltä.

Tutun sianpuolukan tieteellinen nimi Arctostaphylos merkitsee karhunrypälettä (arctos = karhu, staphylos = rypäleterttu). Päivänliljan suvun nimi Hemerocallis taas on rakennettu sanoista hemera (yksi päivä) ja kallos (kaunis) – kasvi, jonka kukka kukoistaa kauniina yhden päivän ajan.

Usein kasvien nimissä toistuvat samat tai samankaltaiset sanat. Vulgaris tarkoittaa yleistä, grandis suurta ja rubra punaista. Tämä helpottaa kotihortonominkin urakkaa. Kiitos kasvitieteen isä Carl von Linnén, on kasvien virallisissa nimissä nykyisin myös tarkka järjestys ja kuri. Ennen 1700-lukua kasvin nimi saattoi koostua jopa kymmenestä latinankielisestä sanasta.

Aina välillä kurinalainen botaniikka saa piirteitä myös nykymaailmasta. Kasvien viralliseen nimistöön on päässyt muun muassa hampurilaisketju McDonalds, joka on rahoittanut kasvitutkimusta. Madagaskarista löydetty palmu kantaa nimeä Dypsis mcdonaldsiana. Eräs tutkimusryhmä puolestaan nimesi sinnikkään, harmaanvihreän löytökasvin autonsa mukaan Scrophularia landroveri’ksi.