Metsästys määrää tahdin

Suvi Jylhänlehto 

Jukka Kyllöselle metsästys on tuttua lapsuudesta asti ja antaa hyvää vastapainoa keittiömestarin työhön. Kimmo Pöri 

Metsästysajat säätelevät Jani Nuijanmaan perheen elämää. Elokuun kymmenentenä alkaa kyyhkyjahti, 20.8. sorsa, syyskuun alussa jahdataan jänistä, 10.9. lähtien kanalintuja. Sitten tulevat hirvet ja peurat ja keväällä pienpedot ja majavat. Kesällä hoidetaan riistakantoja.

Niin on ollut Janin nuoruudesta asti. Metsästyskortin Jani suoritti 11-vuotiaana. Omat lapsensa, 10-vuotiaat kaksospojat ja 8-vuotiaan tytön, hän on vaimonsa kanssa ottanut metsälle jo vauvoina kantorinkassa.

Päivätyötään Jani Nuijanmaa tekee UPM:n puunostajana ja vapaa-aikoina luotsaa Metsästäjäliiton Keski-Suomen piiriä sen toiminnanjohtajana – milloin ei siis ole metsällä.

”Jotkut menee oopperaan ja verkostoituu siellä, toiset menee metsälle ja jotkut molempiin. Mutta kun metsästyskortin on saanut, ei mikään ole entisensä”, Jani hymyilee.

Metsästyksessä Jania viehättää ennen kaikkea luonnon rauha. Lisäksi metsällä tutustuu metsästyskavereihin, ja jos saa saalista, voi harjoitella ruuanlaittoa. Kun vielä huuhtoo ruuan viinillä alas, niin viineistäkin on tullut harrastus.

Keittiömestari Jukka Kyllösen mielestä metsästys sisältää täydellisen harrastuksen elementit: saa liikkua ja olla luonnossa. Paukkuahneus ja saaliinhimo ovat iän myötä karisseet, mutta jos onnistuu saamaan saalista, se aiheuttaa yhä adrenaalinipiikin.

Kyllönenkin on metsästänyt pikkupojasta asti. Hän on kotoisin Suomussalmelta, missä maalaiskylässä harrastettiin metsästystä joka talossa.

Nyt Kyllösen kotitila on perikunnan hallussa. Kyllönen kuuluu yhä paikalliseen metsästysseuraan ja käy siellä metsällä noin kerran vuodessa. Nykyisin hän metsästää lähinnä kanalintuja ja käy kaverin kanssa jäniskoirametsällä pohjoisessa Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla.

Jani Nuijanmaa huomauttaa, että kun väki on vähentynyt Kokkola-Joensuu-linjan pohjoispuolelta, niin metsästysseurat alkavat olla maalaiskylillä ainoita toimivia yhdistyksiä, jotka kokoavat ihmisiä yhteen.

Aiemmin, 1950–60-luvuilla metsästys perustui Nuijanmaan mukaan vastikkeettomaan saantoon. Metsästettiin sitä, mitä kesä oli tuottanut.

Nyt riistakantoja seurataan ja niiden koko on tiedossa ennen kuin niitä aletaan verottaa. Riistaa hoidetaan, jolloin syntyy sellaista tuottoa, jota voidaan verottaa. Pääomaa ei syödä.

”Riistanhoidolla kasvatetaan pääomaa, joka näkyy lisääntyvänä tuottona”, Nuijanmaa selittää talouden termein.

Metsästysharrastukseen saa uppoamaan rahaa paljonkin, mutta alkuun pääsee kohtuullisin kustannuksin.

Jotta saa metsästysluvan, on suoritettava metsästäjätutkinto. Vasta-alkajalle, jolla ei ole äidinmaidossa imettyä taustaa, suositellaan kurssia, sillä tutkintovaatimuksiin kuuluu opiskella 400 sivua tekstiä.

”Ei metsästys mitään rakettitiedettä ole, mutta se on Suomen tarkimmin asetuksilla säädelty harrastus. Pelkillä kansalaistiedoilla tutkintoa ei läpäise”, Nuijanmaa toteaa.

Metsästäjä tarvitsee aseen. Yhdelläkin pärjää, ja mitä paremman ja kalliimman aseen hankkii, sitä kauemmin sen arvo säilyy.

Mutta kuten golfissa, niin metsästyksessäkin moni haluaa välineitä eri tarkoituksiin. Kyllöselle on vuosien varrella kertynyt kuusi asetta. Jo pelkät luvat niihin kerralla hankittuna maksavat noin 250 euroa.

Jani Nuijanmaan mukaan Suomessa metsästysharrastuksen pystyy käynnistämään noin kahdellatuhannella eurolla. Maailmanlaajuisesti metsästys on miljardiluokan bisnestä, johon käytetään enemmän rahaa kuin golfiin.

Jukka Kyllönen ei pidä harrastustaan kalliina.

”Olen etuoikeutettu, että pystyn nauttimaan luonnosta ja metsästyksestä. Kaveriporukka on samanhenkistä. Yli kymmenen vuotta kävimme metsällä niin, että yövyimme puolijoukkueteltassa, jonka pystytimme 50 metrin päähän teerisuosta. Nyt meillä on asuntovaunut ja mökit, missä majoitumme.”

Metsällä tarvitaan kunnon eväät. Kyllönen on luopunut vuosia sitten makkara-voileipä-linjasta. Hän pyrkii siihen, että lounas on keittoa tai muuta lämmintä ruokaa ja illalla valmistetaan esimerkiksi teertä – jos saadaan.

”Saalis syödään heti. Ei riista pakkasessa parane”, Kyllönen tuumaa.

Iltaruuan kanssa nautitaan lasi, pari viiniä. Varsinaisen metsästyksen aikana alkoholin kanssa pätee nollalinja. Jahdissa ei saa olla päihtyneenä, eivätkä aseet ja alkoholi kuulu yhteen.

Kyllösen metsästysviikonloppu sujuu yleensä niin, että perjantaina töiden jälkeen ajellaan paikalle, saunotaan ja syödään. Lauantaiaamuna aikaisin alkaa jahti, sillä kanalinnut ovat aamuaktiivisia ja koirat tavoittavat jäljet aamulla parhaiten.

Päivä metsästellään hämärän tuloon asti ja illalla taas saunotaan ja laitetaan ruokaa. Sunnuntaina ennen auringonnousua ollaan jälleen jahdissa.

Kävelyä kertyy lähes varkain kymmenenkin kilometriä viikonlopussa.

Kyllönen on saanut tartutettua metsästyskipinän poikaansa. Tämä sai joululahjaksi metsästysoppaan ennen kuin täytti 15 vuotta, suoritti metsästystutkinnon tammikuussa ja sai haulikon heti perään 15-vuotislahjaksi. Poika on nyt 21-vuotias ja käy metsällä useammin kuin isänsä.

Nuijanmaa käy metsällä yksinkin, sillä Saksan metsästysterrieri Ellille kelpaavat kaikki jahdattavat ”hiirestä hirveen”. Nuijanmaalle sorsanmetsästyksen alkupäivä on lähes pyhä: Koulusta Jani oli silloin pois ekaluokkalaisesta lähtien. Vain yksi vuosi jäi väliin, kun armeijasta ei saanut sitä varten lomaa.

Vaikka saalis ei kummallekaan miehelle enää ole pääasia, niin silti aina sykähdyttää, jos onnistuu saamaan ukkometson. Sitä ei tapahdu edes joka vuosi.

”Kun sain ensimmäisen kiväärini ja ensimmäinen laukaus sillä osui metsokukkoon, niin vieläkin pystyn kuvailemaan tilanteen. Se on äärimmäisen vaikea saatava, tarkka ja arka”, Jani Nuijanmaa tietää.