Metsäfit tuo voittajafiiliksen

Kuvat: Jouni Hirn 

Luonto on täynnä liikuntapaikkoja. Marja-Leena Peura nousee ensimmäisenä hiekkajyrkänteen laelle. 

Iltakuuden lähestyessä syrjäisen metsätien varteen ilmestyy autoja. Tunnelma on iloisen odottava. Alkamassa on jokaviikkoinen metsäfit-kuntotuokio.

Alkulämmittely suoritetaan hakkuuaukealla. Jokainen etsii itselleen oman männynkannon, joka toimii steppialustana.

Yks, kaks ja kolme. Ylös ja alas. Kädet reilusti mukaan, ohjaaja Sari Tiainen kannustaa.

Metsäpolulla tehdyn lämmittelyjuoksun jälkeen saavumme pienelle hiekkamontulle, jonne on kasattu harjoittelun apuvälineinä käytettäviä traktorin- ja autonrenkaita, kiviä, pölkkyjä ja lekoja.

Jokainen tekee vuorollaan kunkin sarjan. Renkaat lentävät ja leka viuhuu. Crossfit-tyyliseen ohjelmaan sisältyy myös punnerruksia, naruhyppyä ja vatsalihasliikkeitä.

Kun kierros on tehty, kirmaamme jyrkän hiekkarinteen ylös ja palaamme takaisin. Pikaisen juomatauon jälkeen alkaa uusi kierros. Huh, nyt koetellaan kuntoa ja kaloreita palaa!

Fysioterapeutti ja kuntoalan yrittäjä Sari Tiainen päätti viime toukokuussa salikauden päätteeksi, että ryhmäharjoittelua jatketaan luonnon helmassa. Metsäfitiksi nimetty kuntoilumuoto alkoi hahmottua, kun sopiva paikka löytyi kotitalon lähimetsästä.

”Saimme maaomistajalta luvan hiekkakuopan käyttöön, ja paikallinen maanviljelijä antoi meille vanhoja renkaita. Juuri muuta emme tarvinneet”, että pääsimme alkuun”, Sari Tiainen sanoo.

Alussa metsäjumpassa soitettiin musiikkia, mutta melko pian todettiin, että aidot luonnonäänet sopivat paremmin taustalle.

Monelle kuntoilijalle on korkea kynnys mennä kuntosalille, mutta metsän keskelle saattaa olla helpompi tulla.

Metsäfittiä ei ole mainostettu, mutta puskaradio on houkutellut kävijöitä jopa kymmenien kilometrien päästä. Tavoitteena ei ole bisnes, vaan idea lähti kiireisen perheenäidin ja yrittäjän omista tarpeista: Tiainen mietti, millainen liikuntatuokio piristäisi arki-iltaa ja sopisi koko perheelle.

”Se helpottaa paljon, kun tänne voi ottaa lapset mukaan. Ympäristö on turvallinen eivätkä lapset ole kenenkään tiellä. Kun tekee sisätöitä, on myös kivempi mennä ulos kuntoilemaan”, Tiainen sanoo.

”Mieluummin sitä on täällä raikkaassa ilmassa kuin hikisessä ja ahtaassa kuntosalissa”, Arja Sorvari toteaa.

Metsäfittiin on turha tälläytyä, sillä sateella rapa lentää ja vaatteet likaantuvat. Kävijöiden keskuuteen on muodostunut periksiantamaton asenne. Jos itikoista ja hirvikärpäsistä on ollut haittaa, silloin on jumpattu entistä lujempaa.

Tiaisen mukaan metsäfit sopii kaikentasoisille ja ikäisille kuntoilijoille. Osallistujia on ollut teini-ikäisistä eläkeläisiin. Miehiä mahtuisi kuulemma mukaan enemmänkin.

Ohjelmaan sisältyy paljon avaavia ja ryhtiä parantavia harjoitteita. Keskivartalon osuus korostuu liikkeissä. Jokainen voi harjoitella oman kuntonsa mukaan. Kukaan ei katso täällä toista nenänvartta pitkin.

Montun pohjalla tehdyn loppuvenyttelyn aikana jutellaan niitä näitä. Välissä joku käy poimimassa marjoja suuhunsa. Joku kehuu, että taas on voittajafiilis.

Pimeä syksy ja lähestyvä talvi eivät huoleta metsäfitin harrastajia. Syyspimeällä laitetaan otsalamput päälle.

”Me jumpataan lumeentuloon asti ja kehitetään sitten lumifitti”, Tiainen lupaa.