Armeijalle kotimaista kasvista

Kasvisruoka on puhuttanut viimeksi puolustusvoimien ruokahuollon puolelta aina puolustusministeriä myöten.

Ottamatta kantaa ministerin älähdysten järkiperäisyyteen tulkitsen, että syy kohuun on se, että tuo ruoka tuodaan pitkälti ulkomailta. Ei sovi unohtaa, että esimerkiksi soija on ympäristölle haitallinen, eikä muidenkaan tuotantostandardeja kai hintaa pidemmälle tarkastella. 

Kasvisproteiini voitaisiin tuottaa kotimaassa. Karkea kaava: 20 000 varusmiestä x kaksi 100 g annosta per vko. Vuoden noin 50 palvelusviikkoa tarkoittaa 200 tonnia. Härkäpapusadon ollessa 4 tn/ha, se tarkoittaa 50 hehtaarin viljelyä. Ei alueena paljon.

Leijona catering voisi hyvinkin vaatia kotimaista ja tehdä hankinnan sopimusviljelyllä. 

Tosin on nähty, että kyseistä firmaa ei kotimainen kiinnosta. Tämä nähtiin jo siinä, että juustot vaihdettiin ulkomaisiin, samoin kai jugurtit.

Maidonkin voi osaltaan laskea mukaan, kun lopulta mahdolliset liikevoitot valuvat nekin ulkomaille pois lukien Arlan maidontuottajat Suomessa. Osa siitäkin maidosta anastetaan muilta Suomesta.

Olisiko Leijona Cateringista kenties ottamaan leijonan asennetta, vai onko tavoite jatkaa ruuan alkuperän ulkomaistamista?