Maitolaiturista kylätori

Lounais-Suomessa Taivassalo–Uusikaupunki-tien varrella seisoo vanhan kyläkoulun pihakentällä meidän maitolaituri. Se rakennettiin vuonna 2001 ja on vielä aika suorakin.

Yhtään maitotonkkaa ei meidän laiturilta ole haettu meijeriin eikä voipaketteja tai pluttanaa paluukuormassa saatu, vaan tällä maitolaiturilla vaihtuvat monenlaiset maantuotteet kesäaikana.

Ainut tonkka on viiden litran rahalipas, johon asiakkaat maksavat tuotteensa. Joskus on saatu hauskoja viestejä: ”maksan klo 19.30 jälkeen” tai ”maksettu klo 19.34”. Luottoa on löytynyt, eikä meidän neljän naisen myyntiporukassa ole kukaan kärsinyt tappioita.

Kesän aikana laiturille tuodaan perjantai-iltapäivänä tavarat ja viikonlopun ajan ohikulkijat saavat käydä kauppaa. Sunnuntai-iltaisin tyhjennetään hyllyt ja lasketaan kassa.

Tuotteita löytyy pieni valikoima tavallisten pikkupuutarhojen antia: perunoita, kananmunia, kurkkuja, punajuuria, raparperinippuja, sipulia, monenlaisia marjoja vadelmasta tyrnimarjoihin, jalostettuna kurkkua, ihanaa kotimehua, saunavihtoja, kukkakimppuja, tervaslastuja.

Lisäksi saimme kyläkoulun alakerrassa ateljeetaan pitävän savitaiteilijan tuotteita myyntiin maitolaiturin alahyllyn täydeltä viime kesänä.

Toiminta on pientä ja vaatimatonta, mutta mukava sinne laiturille on aina nousta katsomaan, mitä kivaa taas olisi.

Kaiken ei tarvitse olla suurta ja tehokasta, pienikin homma puhtaan lähiruuan puolesta kannattaa. Eikä sovi unohtaa sosiaalista puolta. Maaseudun ihmiset kun niin helposti jäävät omiin oloihinsa syrjäytymään. Pieni maitolaiturikin voi olla iso ilo.

Lopuksi kiitokset taitaville rakentajille, jotka toteuttivat ”ämmätte älli”, silloin kymmenen vuotta sitten ja rakensivat maitolaiturin Pinipajulle.

Kaija Tuokila, Lokalahti