Sahaako EU:n ilmastopolitiikka omaa oksaansa?
24.1.202201:00
Sähkön ja muun energian hinnan nousu kiristää hermoja paitsi meillä niin myös ympäri Eurooppaa. Saman aikaisesti komissio lykkii eteenpäin kunnianhimoista Fit for 55 – ilmasto- ja energiapakettia, jonka yksityiskohtainen sääntely unohtaa jäsenvaltioiden hyvin erilaiset lähtökohdat, maantieteen ja ilmasto-olosuhteet.
Vaikka EU onkin kokonaisuutena kansainvälisessä vertailussa ilmastopolitiikaltaan edistyksellinen alue, käytetään Euroopassa yhä runsaasti fossiilisia polttoaineita mm. lämmityksessä, liikenteessä ja jopa sähkön tuotannossa. Siksi onkin outoa, että esityksien yksityiskohdat ovat varsin haasteellisia erityisesti maille, jotka jo ovat ilmastotoimissa edelläkävijöitä kuten Suomi.
Komissio julistaa kiilusilmäisesti, että ilmastoneutraaliuden tavoitteen vuoteen 2050 mennessä on ohjattava kaikkea päätöksentekoa EU:ssa. Minne unohtuu suhteuttaminen EU-alueen sosiaalisten, kauppapoliittisten ja pidemmässä juoksussa jopa turvallisuuteen liittyvien tavoitteiden kanssa?
Odotettu energian hinnan kallistuminen ja sen saatavuuden vaikeutuminen osaoptimoivan ilmastopolitiikan seurauksena voi vaikuttaa merkittävästikin Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn. Toisaalta EU-alueen taloudellinen näivettyminen tietenkin johtaa lopulta energian kysynnän vähenemiseen. Ympäristöteko ei ole antaa vaikkapa metallinjalostustoiminnan hiipua Euroopassa ja siirtyä muualla toteutettavaksi, lähes aina huomattavasti likaisemmalla teknologialla.
Voimakas siirtymä uusiutuviin sekä yhteiskunnan sähköistäminen ja digitalisaatio voi myös vahvistaa teknologista riippuvuuttamme Kiinasta, mikäli EU-alueen omat yritykset eivät kykene toimittamaan tarvittavia komponentteja ja järjestelmiä.
Mikäli Euroopan unionin alue ei pysy taloudeltaan ja puolustuskyvyltään riittävän elinvoimaisena esimerkiksi Kiinaan ja Venäjään verrattuna, on riski, että myös ilmastopolitiikalta putoaa lopulta pohja.
Fit for 55 –paketilla voimakkaasti edistetään nopeaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan, mutta kysymykset energian varastoinnista ja siirtämisestä ovat vielä paljolti ratkaisematta. Historia kuitenkin osoittaa, että aikaisemmat energiamurrokset ovat kestäneet noin 50–60 vuotta. Lisäksi kaikki aikaisemmat energiamurrokset ovat tarkoittaneet siirtymistä energiasisällöltään tiiviimpiin polttoaineisiin (puu -hiili-öljy-maakaasu-ydinvoima).
Tulevaisuuden eurooppalaisen energiajärjestelmän on otettava huomioon myös monimutkaistuvan järjestelmän luotettavuus ja toimintavarmuus. Sähköverkon lisäksi Eurooppaan tarvitaan muita toisistaan irrallisia energiansiirtoverkkoja ja energian varastointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Iso ratkaisematon kysymys on, tuleeko energian kokonaiskysyntä Euroopassa vähenemään, pysymään entisellään vai kasvamaan. Toinen tähän liittyvä kysymys on, voidaanko talouskasvu ja hyvinvointi irrottaa energian kulutuksesta vai ei. Tavoite on kohti talouden kasvun irrottamista energian kulutuksen kasvusta, mutta tämän irtikytkennän onnistumisesta ei ole historiassa aikaisempia esimerkkejä.
Näistä perustavanlaatuisista kysymyksestä ei ole yhteisesti jaettua näkemystä, ja kysymykset ovat myös vahvasti poliittisia. Suomen tuleekin vahvasti puolustaa kansallisia näkökulmia ja olla varautunut neuvottelujen kulussa hyvin monenlaisiin lopputulemiin.
Kirjoittaja on kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja kansanedustaja.
- Osaston luetuimmat
