Kusiaisoluen odotus

Kolumni

KRISTIINA HURMERINTA

Tuliaiset puretaan keittiön pöydälle. Siinä on jos jonkinlaista nyssäkkää. ”Terveisiä Korsikalta”, sanoo tyttäreni anoppi tohkeissaan. Tuliaispaketeista paljastuu varsinainen juustoaarre. On tuhkalla silattua ja keltaista. On maidon valkeaa ja homeista. Upotan veitseni pehmeään juustoon. Hetkinen. Sehän liikkuu. Ilmielävä valkoinen mato luikertelee esiin. Kauhistun. Juuri tässä kulkee rajani. Väistän palan lautaseni äärilaidalle ja otan viileästi tutun keltaista ja tuhdin homeista. Mutta pidän matoa visusti silmällä.

”Madot ovat tae siitä, että tavara on toimivaa. Eivät ne myrkyssä eläisi”, sanoo mieheni ja sipaisee suuhunsa matojen ryydittämää juustoa.

Madame nyökkää. Mies tietää mistä puhuu.

”Kannattaa varoa, etteivät tule silmille. Niiden tiedetään häirittynä hyppäävän jopa kahdeksan senttimetriä”, nauraa madame ja kohottaa viinilasin.

Hän kertoo, että Casu marzu -juusto sisältää eläviä juustokärpäsen toukkia, jotka lisätään juustomassaan rasvojen hajoittamiseksi.

Tuhti viini saa noiden kahden kannibaalin posket punehtumaan. Mieheni on tyytyväinen matoiseen tuliaiseen ja madame ylen onnellinen, että löytänyt pesunkestävän herkkusuun.

”Meillä pantiin kastematoja jauholautaselle ja annettiin niitten syödä itsensä pulleiksi. Sitten vaan pannulle. Ja oli hyvää”, muistelee konnevetinen mummo.

No toisaalta, paahdetut sirkat ovat jo vanha juttu etelän kävijöille. Etanapannut ovat tulleet jäädäkseen. Joku puhuu jo Pirkka-toukista ja Rainbow-madoista. Miksi siis ei tuotekehiteltäisi siskonmakkaroita matokuoreen?

Jauhotoukkien jatkojalostuksesta jokainen kotitalous olisi vain kiitollinen. Nuo saattaisivat kuulostaa jopa hallituksemme kärkihankkelta. Siis kotimaisuus kunniaan ja biotalous nousuun uusin innovaatioin. Eikä siinä kannattaisi matoihin ja toukkiin jäädä. Ei. Vaan kesyttää ne valtavat itikka- ja mäkäräislaumat, jotka kiusaavat meitä verenhimoisina kesäisin. Nehän vain odottavat purkittajaansa.

Tech.eu on listannut tulevaisuuden maatalouden kannalta kymmenen kiinnostavinta start-up-yritystä. Yksi niistä on hyönteisproteiinia valmistava ranskalainen Ynsect. Sen nuoret yrittäjät uskovat raudanlujasti kovakuoriaisten ja kärpästen tulevaisuuteen ihmisen ravintona.

Lista on mielenkiintoinen. Sieltä löytyy ruotsalaisfirma, joka koeviljelee ravintolevää Itämeressä. Listatut yritykset kehittävät pilvipalveluja karjatiloille, luovat uusia käytäntöjä kaupunkiviljelyyn, keskittyvät kierrätykseen ja uudenlaisiin kasvilaboratorioihin. Joukossa ei ole yhtään suomalaisyritystä.

Tuttavani Pelle Peloton istui vuosia sitten amerikkalaisessa maalaisbaarissa ja särpi oluen seuraksi paahdettuja muurahaisia. Siinä rouskutellessaan hänellä välähti. Hänpä perustaisi Suomeen muurahaisfarmin ja alkaisi valmistaa sekä paahdettuja muurahaisia että kusiaisolutta.

Innovaatio oli huikea. Siinä oli jotain uutta mihin tarttua. Hän sai kuitenkin maatalousministeriössämme kylmää kyytiä.

”Ne sano kauhuissaan, että ei missään tapauksessa”, hän muistelee.

Ajat ovat muuttuneet. Kusiaisoluelle voisi hyvinkin avautua mahdollisuuksia ötökkäimussa. Sitä odotellessa pistetään etanapannut tulelle ja otetaan tuntumaa hyönteiselämään.