Ketä Sipilä kuuntelee?
Yhden miehen show on vaikea laji, pääministerillekin.26.8.201602:00
Pääministeri Juha Sipilän asema on tällä hetkellä vahva sekä hallituksessa että erityisesti omassa puolueessaan. Keskustan kannatus on pysynyt korkeana päähallituspuolueen taakasta huolimatta. Menestys ja samalla valta on keskustassa kuitenkin pitkälle yhden henkilön varassa.
Yritysjohtajana ja politiikan ulkopuolisena tulokkaana profiloituneelle pääministerille onnistuminen kilpailukykysopimuksessa oli aivan välttämätöntä. Sipilä yritti runnoa sopimusta moneen kertaan pakkolaeilla ja muilla voimakeinoilla.
Lopulta aikaan saatu sopimus oli vaikutuksiltaan kalpea varjo alkuperäisiin tavoitteisiin verrattuna, mutta sen syntyminen pelasti hallitukselle ja Sipilälle talouspoliittisen liikkumavaran.
On kiintoisaa, miten sopimuksen eteneminen todellisuudessa vaikuttaa tehtyyn työaikaan, joustoihin ja päätavoitteeseen, suomalaiseen kilpailukykyyn. Metsäteollisuus teki jo oman päätelmänsä ja erosi vastalauseena saavutetuille tuloksille Elinkeinoelämän keskusliitosta.
Helppoa ei ole muuallakaan. Muun muassa teknologiateollisuuden työaikajoustojen etsintä tuntuu sujuvan vanhoissa merkeissä. Palkansaajapuoli katsoo edelleen pilkuntarkasti sopimusta, eikä tavoitteeksi asetettu työajan pidennys välttämättä toteudu käytännössä niin kuin työnantajat ja hallitus edellyttivät.
Sen verran Sipilän hallituksen pakkolakitouhu edelleen vaikuttaa, etteivät teollisuuden palkansaajat hevillä päästä ketään hallitusta lähelläkään olevaa jatkoneuvotteluihin, vaikkapa paljon puhutusta Suomen mallista.
Myös elinkeinoelämän ja yrittäjien etujärjestöjen suhteet Sipilään ovat alkuinnostuksen jälkeen haalenneet. Pettyneitä on myös keskustan maataloussiivessä. Huolimatta siitä, että maatalouden ahdingosta vallitsee lähes kansallinen konsensus, Sipilä ei ole näkyvällä tavalla halunnut kiirehtiä tukipakettia kansanedustajien vetoomuksista huolimatta.
Sipilä vetää hallitusta edelleen insinööriopein, eikä päästä lähipiiriinsä ammattilobbareita tai heidän isäntiään. Kansa pitää tästä menosta, mutta yhden miehen show on vaikea laji.
Mutta ketä Sipilä kuuntelee? Omassa puolueessaankin hän toimii hyvin itsenäisesti, ja aivan särötön keskustan sisäinen tilanne ei ole. Pahin oli Matti Vanhasen nimeäminen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Se ei sujunut niin mallikkaasti kuin monet Olli Rehnin tai vaikkapa Seppo Kääriäisen tukijat olisivat toivoneet. Paavo Väyrysen kannattajat ovat tietysti samaa mieltä.
Monen mielestä Rehniltä olisi pitänyt halukkuutta kuitenkin kysyä tai ainakin lykätä valintaa tuonnemmaksi. Siltä varalta, että Sauli Niinistö ei sittenkään lähtisi hakemaan jatkokautta.
Rehnin panos hallituksen elinkeinopolitiikassa on aivan keskeinen. Erityisesti, jos hallitus aikoo saada talouskasvun ja kilpailukyvyn osalta jotakin aikaan. Hänellä on luottamusta sekä palkansaajien että työnantajien parissa.
Aivan varmaa Rehninkään jatko hallituksen lopputaipaleella ei ole. Suomen Pankissa avautuu useita johtajan tehtäviä. Entisen EU-komissaarin kiinnostus voi hyvin olla keskuspankissa ja EKP-tehtävissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
