Hellan kulmalla: Vaihtoehtojen runsaus on hemmotellut meitä pitkään – ruokakriisin syvetessä tilanne voi muuttua
Oman lautasen sisältöä tulee väkisinkin peilattua muihin. Joskus kommentoimmekin toistemme ruokia estoitta.
Suomalainen kuluttaja on saanut tottua vaihtoehtojen runsauteen. Kuva: Jaana KankaanpääSyöminen on harvinaisen sosiaalista.
Nautin paljon niistä hetkistä, jolloin saan ruokailla pitkän kaavan kautta alkuruuasta jälkiruokaan. Se on niitä hetkiä, joissa opin kokeilemaan uusia makuja.
Tilanteesta erityisen mukavan tekee, että sen saa jakaa jonkun kanssa.
Olen ruuan suhteen loppujen lopuksi aika perinteikäs. En lähde helposti seilaamaan vieraille vesille sen suhteen. Ravintolassa tilaan aina saman annoksen. Pelkään, että reitiltä poikkeaminen kaduttaa jälkeenpäin.
Ajoittain kannustuksen seurauksena saatan kuitenkin laajentaa ruokakokeilujani. Joskus kokeilu ihastuttaa niin, että tulen hulluksi. Lukioaikoina meni litra mangopiimää päivässä.
Piimä, niin kuin moni muukaan ruoka ei olisi päätynyt käyttöön ilman tutun vinkkiä.
Kannustuksen ja vinkkien sijaan joskus saamme harmittomaksi tarkoitettuja kommentteja siitä, mitä lautasellamme on. Nuorelle tällaiset kommentit voivat jäädä mieleen pitkäksikin aikaa ja tuntua henkilökohtaiselta.
Enää en jaksa ottaa vakavasti naljailua siitä, onko lautasellani lihapullia kasvispullien sijaan.
Yhdessä jaetut ruokahetket saavat meidät kuitenkin pohtimaan omia ruokavalintojamme. Väkisinkin omaa lautasen sisältöä tulee joskus vertailtua muihin.
Nykyajan kuluttajat ovat tietoisempia kuin koskaan aiemmin ja se ajaa meidät jakamaan tietoisuutta myös vieruskaverille.
Olemme vaativia, sillä olemme tottuneet vaihtoehtojen runsauteen. Tähän voi kuitenkin tulla muutos jonkin ajan kuluttua, kun ruokakriisi syvenee.
Nautitaan siis siitä, että lautasellamme on tänäänkin kotimaista ruokaa, joka meillä on vapaus valita itse.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
