Paras perintöni: Isoisoisän kunniamerkki kertoo maaseudun elämästä

Kunniamerkissä on hevosenkenkäkehykseen yhdistetty aurat, viikate, harava ja naudan pää. Kuva: Kirjoittajan kuva

Rakkain minulle periytynyt esine on äidinpuoleiselle isoisoisälleni kuulunut hopeinen harraste/kunniamerkki, jonka taakse on kaiverrettu päivämäärä 20.6.1915, eli se on jo yli sata vuotta vanha.

Minulla ei ole mitään tietoa, kenen antama tai mistä ansiosta hän on sen saanut, eikä enää ole ketään, jolta voisi kysyä. Kaikki isovanhempani ovat kuolleet jo ennen syntymääni, ja myös omat vanhempani ovat nukkuneet pois.

Suvussani on taaksepäin katsoen maanviljelijöitä "silmänkantamattomiin", ja itsekin olen yksi heistä. Tässä perintöesineessä minua viehättää sen muotoilu, joka on mielestäni kekseliäs ja sopii hyvin maanviljelykseen: hevosenkenkä kehyksenä ja siihen on yhdistetty aurat, viikate, harava ja naudan pää. Kaikki aivan peruselementtejä maaseudun elämässä sata vuotta sitten ja vieläkin!

Olen pitänyt merkkiä ketjussa ja käyttänyt kaulakoruna. Se on minulle rakas muisto ja muistutus edesmenneistä sukupolvista sekä heidän työstään, jota saan puolestani jatkaa.

Nimimerkki: "Maalaistyttö"

Lue myös:

Tärkein perintö: Ei raha vaan tarinat

Saattohoitoa tavaroille – äiti ja tytär perkaavat kuolinpesää jo ennalta