Yliö: Kuntavaaleissa valitaan myös metsien käytön vahtikoiria

Metsänomistaja taimikossa. Kuvituskuva, kuvan henkilö ei liity artikkeliin. Kuva: Hanne Manelius

Vaalit lähestyvät ja poliitikot aktivoituvat. Vaikka äänestäjät sen paremmin kuin valitutkaan eivät voi kunnissa vaikuttaa metsien käytön politiikkaan, maan käytön kokonaisuus on tärkeä. Kuntien poliittiset lautakunnat ovat tärkeitä maan käytön päättäjiä, mutta niiden tiedot perustuvat pääosin valtamediaan. Siksi on tärkeää, että toimittajat välittäisivät tutkittua tietoa populististen mielikuvien sijaan.

Kaavojen muuttaminen on lähes mahdotonta. Niiden varjolla metsää on suurissa kaupungeissa suojeltu ”hyvässä uskossa”. Pelottelu ja ideologia pyhittää keinot, olivatpa ne kuinka kalliita tahansa.

Eri tarkoitukset kilpailevat maasta. Siksi kaavoitus on kallis este elinkeinojen ja yhteiskunnan kehittämiseen. Nyt kuitenkin hallinnollisia esteitä puretaan EU:ssa, kun tavoitellaan vihreää siirtymää, ilmastonmuutosta sekä metsä- ja luontoasioita.

Kunnat rajoittavat kaavoituksella metsätaloutta ja kustannukset kaatuvat metsänomistajille.

Luonnonsuojelun kokonaisuus kuuluu perustuslain mukaan kaikille. Yksi peruste on maisematyölupa. Se on rakennusvalvojan päätettävissä ja sitä ohjaa poliittisesti valittu lautakunta. Sillä on merkitystä avoimilla, rantaan rajoittuvilla alueilla ja elinympäristöissä, joilla kasvaa harvinaisia avainbiotooppien kasveja.

Yksi vaihtoehto on kasvin siirtoistutus kompensaationa, jos uhkana on tien rakentaminen.

Vihreät ylläpitämä valtamedian metsäkeskustelua on ollut yksipuolista. Toimittajat käyttävät subjektiivista oikeutta valita artikkelien sisältö. Tietojen metsistä tulee olla perusteltua, julkisia, ymmärrettäviä ja keskittyä olennaisimpaan. Toimittajilta yleensä puuttuu tieteellinen koulutus eikä virheitä välitetä aina korjata. Tieteellisten tulosten julkaisemisessa on tärkeä periaate, että ensin kerrotaan aiemmat tiedot asiasta.

Ympäristöjärjestöt ja vihreät vaikuttavat aktiivisesti mielipiteisiin, mutta valitettavan virheellisillä tiedoilla. Vihreiden entinen puheenjohtaja Maria Ohisalo väitti Kauppalehdessä 11.2., että ”Luontokato on totisinta totta” myös meillä. Väite ei pidä paikkaansa. Se on osin totta meitä eteläisemmissä maissa ja tropiikissa.

Pohjoisissa havumetsissä ei ole pelkoa metsä- tai lajikadosta. Sukupuutto on poikkeuksellista.

Ohisalo toivoo, että luontoa ennallistettaisiin. Se ei kuitenkaan onnistu samoilla tavoilla, koska metsävyöhykkeet ekosysteemeineen eroavat toisistaan. Keskeinen toive näyttää olevan avohakkuiden kieltäminen ja jatkuvan kasvatuksen mukaiset kasvatushakkuut.

Samaa toivoivat myös ”havumetsän lapset” Virpi Suutarin samannimisessä viime vuonna julkaistussa elokuvassa, joka kuvasi metsäaktivisteja Lapin metsissä. Keinona asian ajamiseksi mediassa on käytetty pelottelua, elokapinaa ja töhrimistä.

Boreaalinen metsä uudistuu evoluutiossa luontaisesti jääkauden ja kulojen jälkeen. Metsää luonnehtii resilienssi. Paljas maa metsittyy suurina pinta-aloina, puut kasvavat pääosin tasaikäisinä eikä monimuotoisuus ole häviämässä.

Nisäkkäämme ovat toipuneet hyvin ja puuston tilavuus on kasvanut sotien jälkeen yli puolella. Itiökasvit, sienet ja tuulipölytteiset kasvit leviävät laajalle ja näkymättömästi kuten pähkinän siitepöly keväisin. Lahottajia ja uhanalaisia lajeja voi löytyä melkein mistä tahansa. Kukkien aromit ja puiden feromonit leviävät kymmenien kilometrien etäisyydelle.

Mihin suomalaiset luottavat? Sitäkin on tutkittu Tiedebarometrissa 2024. Selvä enemmistö uskoo tieteeseen ja siihen, että se parantaa elämän arkea. Julkishallinto, korkeakoulut, tutkimus ja koulut ovat luotetuimpia. Poliittisin puolueisiin luotetaan vähiten.

Nature Commucations -lehdessä julkaistiin artikkeli, joka kertoi puiden perimän moninaistuneen ja kasvaneen jääkausien seurauksena. Ne jättivät evoluution seurauksena jälkeensä selviytyjät.

Luonnonsuojelu on hyväksytty tavoite, olipa kyse mistä tahansa luonnosta saatavasta hyödykkeestä. Se on tulkittu niin, ettei nykyinen sukupolvi syö tulevien lasten elinmahdollisuuksia, ja tuettu maailmankatsomuksesta riippumatta, olivatpa varat lisääntymässä tai vähenemässä.

Metsävarat ovat erityisesti tarkkailtavina, mutta niistä kertominen on ollut hankalaa. Mielikuviin ja hyvää tarkoittaviin tavoitteisiin ja toisaalta luonnontieteiden faktoihin perustuvat päätökset eivät onnistu yhtä aikaa. Metsissä pitää hyväksyä ”forestry science first” (tiede ensin).

Metsäalan ongelmana on se, että tiedot saadaan vain pitkäjänteisellä ekosysteemien seurannalla. Vihreiden ylivalta valtamedioissa tarvitsee omat vahtikoiransa.

Simo Hannelius

metsänhoitaja

Kauniainen