Lenkillä Horkanlahden hautausmaalla

Mielipide

15.11.201701:00

Kolumni

Kimmo Lundén

Hiekkatie vie Vehmersalmen kirkolta nelisen kilometrin päässä sijaitsevalle Horkanlahden hautausmaalle. Lenkkeilijän ajatukset käynti hautuumaalla vie 150 vuotta taaksepäin Suomen historiaan ja nälkävuosien katastrofiin.

Horkanlahden hautausmaa oli perustettu Suomen senaatin suostumuksella vuonna 1864 – vain kolme vuotta aiemmin kun poikkeukselliset sääolosuhteet johtivat peräkkäisiin katovuosiin, nälänhätään, kulkutauteihin ja ennenaikaisiin kuolemiin. Suomen väestötappioksi on arvioitu nälkävuosien 1867–1868 aikana jopa 200 000 ihmistä.

Vehmersalmen kunta on tänään osa Kuopiota. Vehmersalmen kirkkokin on perustettu kaukana kirkosta sijaitsevasta Horkanlahden hautausmaasta. Tuo runsaan puolen hehtaarin soramaalle perustettu kalmisto täyttyi nälkävuosien ruuhkankin vuoksi jo 1910-luvulla.

Suuri osa sadosta jäi tänäkin vuonna korjaamatta, sääolosuhteiden vuoksi. Itä-Suomessa, jossa Kuopion Vehmersalmi sijaitsee, joka kolmas hehtaari jäi lopulta puimatta. Vilja lakoontui ja sateet estivät koneita pääsemästä pelloille.

Taloudelliset menetykset ovat suuret, mutta ruokaa ja leipää onneksi riittää.

Kotimaisen tuotannon ja kansainvälisen kaupan yhdistelmä pitää huolen ruokaturvasta. Huoltovarmuuskeskuksen tehtävänä on ylläpitää kansantalouden kannalta kriittisiä varmuusvarastoja ja huoltoreittejä.

Nälänhätä ei ollut 1860-luvun katastrofivuosinakaan luonnonvoimien syytä, vaan huonon politiikan seuraus, kirjoittaa FT, KTM Miikka Voutilainen syksyllä julkaistussa kirjassaan "Nälän vuodet – nälänhätien historia".

FT, KTM Voutilainen on väitellyt tohtoriksi Suomen 1860-luvun nälänhädän yhteiskunnallisista ja taloudellisista taustasyistä. Politiikan virheistä on toivottavasti opittu, vaikka taloushistoria tapaa toistaa itseään.

Suomen senaatin silloinen valtiovaraintoimituskunnan päällikkö Johan Vilhelm Snellman ajoi nälkävuosien alla tiukkaa rahapolitiikkaa. Snellman vastasi suuriruhtinaskunnan kansallisesta budjetista. Ulkomailta otetuilla lainoilla olisi voitu ajoissa ostaa ja laivata viljaa Suomeen maan rajojen ulkopuolelta. Tätä ei tehty.

Vahvan markan politiikkaa on harjoitettu myös sittemmin, 1990-luvun laman alla. Pääomahuolto ja luottamus Suomen valtioon velkansa kävi silloin viimeisellä uskottavuuden rajalla.

Harjoitettu rahapolitiikka koki 1990-lamassa konkurssin kuten moni yrityskin. Ruokahuolto kuitenkin pelasi.

Rahapolitiikka on nykyisin ulkoistettu Euroopan keskuspankille Frankfurtiin ja kauas Snellmaninaukiolta.

Suomen nälänhätämenneisyys näyttää päällisin puolin unohtuneen. Snellmanilla on patsaansa. Horkanlahdella ajasta muistuttavat puiset muistomerkit.

Vehmersalmen seurakunnan toimeksiannosta Tetrimäen Koristepuusepät entisöi osan puisista hautamuistomerkeistä 1990-luvun alkupuolella. Laadukas mäntypuu on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin.

Juoksen Horkanlahden lenkin kerran kesässä anoppilassa käydessäni.

Etenkin silloin ajattelen talouspolitiikan merkitystä ja vaihtoehtoja.