Entisajoista Joel Nokelainen kaipaa yhteisöllisyyttä, jolloin ihmiset tarinoivat ja askaroivat yhdessä. Kuva: Suvi Elo
Köyhän kulkukauppiaan pojasta tuli maailmallakin esiintynyt vuolumestari: "Elämä pitäisi nähdä suurena lahjana"
Vuolemisessa tärkeintä on keskittyminen ja mielikuvituksen käyttö. Se ei ole nykypäivän ihmiselle itsestään selvä taito.
Vuolumestari Joel Nokelaisen mukaan puun laatu ratkaisee lopputuloksen. Yllätyksiäkin voi tulla vastaan. Kuva: Suvi EloMuisto on piirtynyt ikuisesti Joel Nokelaisen, 72, mieleen: isän kanssa 11-vuotiaana myymässä isän vuolemia puulintuja, mukaan on otettu myös yksi oma tekemä.
”Pidin isän tekemää lintua näkyvästi esillä oikeassa kädessäni ja omatekemää vasemmassa kädessä. Joku halusikin ostaa juuri sen minun tekemän linnun. Sen kunniaksi hypin ilmaan”, vuolumestari Nokelainen muistelee.
Olemme Nokelaisen kotona Huittisissa. Vuolumestari laittaa ylleen 45 vuotta palvelleen nahkaessun, istahtaa tuolille ja alkaa vuolla.
On kiehtovaa seurata, kuinka mäntypalikasta alkaa muotoutua komeapyrstöinen lintu. Nokelainen on tottunut siihen, että yleisö seuraa herkeämättä vuolua.
”Vuollessa saatan toistaa lyhyttä mantraa, että Jeesus Kristus, auta. Monet ystäväni harrastavat joogaa. Minun ei tarvitse, koska ihminen ei voisi juuri enempää keskittyä kuin vuollessa.”
Vuollessa tärkeintä on keskittyminen ja mielikuvituksen käyttö. ”Se on joillekin ihmisille myötäsyntyistä. Valitettavan monen nykypäivän ihmisen keskittymiskyky on melko vaatimaton nykyisessä ärsyketulvassa.”
Joel Nokelainen syntyi vuonna 1947 Ruokolahdella kolmetoistalapsisen perheen kuopukseksi. Isä oli kulkukauppias ja puulinnunveistäjä Eero Nokelainen. Kädentaidoistaan tunnettu isä oppi vuolemisen taidon nuorena miehenä venäläisiltä pakolaisilta kotipitäjässään Parikkalassa.
”Isä oli luonteeltaan sellainen, että kaikki puuesineet kirveenvarsista lähtien piti olla kauniita ja käteen istuvia. Isä ei opettanut minua. Opin vuolemaan sivusta katsomalla”, Joel Nokelainen kertoo.
Isän kulkuriluonteen vuoksi perhe muutti jatkuvasti ja lapset laitettiin töihin heti, kun kynnelle kykenivät.
”Monena kesänä meillä ei ollut vakituista kotia. Isä kiersi kulkukauppiaana ja äiti oli töissä maalaistaloissa ja sukulaisissa. Asuin monta lapsuuden kesää sisarusteni luona Helsingissä ja myin lintuja sekä veljeni maalaamia tauluja ovelta ovelle. Syksyn tullen palasin kouluun Etelä-Karjalaan.”
14-vuotiaana Nokelainen muutti Helsinkiin. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä oli pieni juttu Maaseudun Tulevaisuudessa. Kuvassa hän valmistaa joululintua Asuntolayhdistys ry:n joulumyyjäisiin.
”Tein tuohon aikaan ensimmäisiä lintutilauksia. Hieno lintu näyttää olevan kuvassakin”, hän toteaa kaihoisasti lehtileikettä katsoessaan.
Ensimmäisen esiintymisvuolun Nokelainen teki 17-vuotiaana ollessaan pyöräreissulla Tanskassa. Eräänä aamuna hän meni kysymään vuolupuuksi sopivaa jätepuuta kaljatehtaan rakennustyömaalta. Työmiehet näkivät puulinnun ja innostuivat ostamaan niitä joukolla.
”Myin lintuja viidellä kruunulla. Päivän päätteeksi farmarintaskuissani oli yli 200 kruunua. Se oli iso raha siihen aikaan”, Nokelainen naurahtaa.
Vuonna 1974 helsinkiläinen käsityöliikkeen omistaja laittoi Nokelaisen lastulinnun esille Helsingin Palace-hotellin vitriiniin. Hotellissa yöpyi myös australialainen David Jones -tavarataloketjun edustaja, joka oli etsimässä suomalaisia käsityötaiteilijoita kauppaketjun järjestämille Suomi-viikoille. Hän näki sattumalta linnun ja halusi tavata tekijän.
”Hän kutsui minut Australiaan. Se oli ensimmäinen pitkä vuolumatkani. Sen jälkeen olen ollut vuolemassa lintuja muun muassa Pariisissa, Lontoossa ja Milanossa sekä kuukauden mittaisella tavaratalokiertueella Sveitsissä. Huhtikuussa lähden mahdollisesti toistamiseen Arabiemiraatteihin.”
Sama nahkaessu on kiertänyt 45 vuotta maailmalla Joel Nokelaisen kanssa. Vuolumestari muistelee, että kerran sitä jouduttiin korjaamaan Lontoossa. Kuva: Suvi EloVuoleminen sujuu mestarilta useimmiten mutkattomasti, mutta eteen voi tulla monenlaisia häiriötekijöitä.
”Tällä kokemusmäärällä lopputulos enemmän kiinni puusta kuin itsestäni. Jos puussa on ongelma, silloin jokin normaalisti jouheva asia täytyy tehdä väkisin. Pitkä kokemus auttaa ratkaisemaan asian.”
Puulintujen materiaalina käytetään havupuuta. Nokelainen toteaa, että nyt veistettävä puu on liian lylymäistä eli kovaa ja kierteistä. Se on yleistä vinoon kasvaneessa puussa.
Nokelainen ei halua veikata veistämiensä puulintujen kokonaismäärää. Parhaimpina vuosina niitä valmistui tuhansia. ”Vaikka jokainen veistämäni lintu on erilainen, kaikki voi tunnistaa minun tekemiksi.”
Nokelainen valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta valokuvaajaksi 1979. Kun valokuvausura jäi taakse 1980-luvun lopulla, mies työskenteli kymmenen vuotta veiston opettajana Helsingissä.
Nokelainen on kehittänyt oman puukkomallin, jota hän käyttää vuollessaan ja pitämissään vuolukouluissa. Ensimmäisen kaikille avoimen vuolukoulun hän aloitti vuonna 1994 Helsingin Punavuoressa.
Nyt Nokelainen on eläkkeellä ja opettaa vuolemista Me Miehet -ryhmässä Huittisissa. Lyhyet työsuhteet ja vuodet vapaana taiteilijana näkyvät eläkkeen pienuutena. Vuolumestari on anonut taitelijaeläkettä kolme kertaa, mutta sitä ei ole myönnetty.
”Vaikka taloudellinen tilanteeni on heikko, elämässäni ei ole mitään vikaa”, Nokelainen tähdentää. ”Omaan elämään täytyy osata tarttua. Elämä pitäisi nähdä suurena lahjana jokaisena aamuna.”
”Olen oikeasti kiitollinen, sillä ilman köyhyysalustaa elämässäni ei olisi ollut puulinnun tietä. Se vei minut kolmenatoista perättäisenä kesänä pitkälle pyöräretkelle Pohjoismaihin. Retkillä kokemani kauneus johti puolestaan siihen, että halusin alkaa opiskella valokuvausta.”
”Olen 72-vuotias ja tiedän, että teen näitä juttuja enää hetken aikaa. Kaikki mitä olen voinut vuolemisen eteen tehdä, on jo tavallaan tehty.”
Puulintuparven jokaisessa yksilössä on tekijänsä tunnistettava kädenjälki. Kuva: Suvi EloNokelainen piti aikoinaan näyttelyn nimeltä Puulinnun tie. Näyttelyn teema kuvastaa hyvin hänen elämäänsä. Jos isä ei olisi tehnyt puulintuja, hänen elämästään olisi tullut erilainen.
Mies seuraa yhä puulinnun tietä. ”Linnut ovat olleet sanansaattajia ihmisen ja henkisen maailman välillä. Lintu esiintyy melkein kaikissa mytologioissa ja jopa raamatussa. Sitä on pidetty sanoman tuojana. Kun lintu tehdään yhdestä puusta, siitä tulee vieläkin merkityksellisempi.”
Vuolemisen taito on kansanperinnettä, joka on vaarassa kadota. Vuolumestari toivoo, että vuolemisesta puhuttaessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota sen merkitykseen kuin tekniikkaan.
Lattialla on kasa lastuja. Nokelainen pitelee käsissään valmista lintua, jonka voisi kuvitella lehahtavan puunoksalta toiselle.
”Elämässäni ei ole montaa tilannetta, jossa olisin jäänyt ihailemaan omaa lintua sen kummemmin. Joskus puu on ollut niin hyvälaatuista, että jokainen vuollos on ollut tarpeellinen, ja se hetki on ollut hieno.”
Nokelaisen mukaan vuoleminen ei ole kovin monimutkaista. Siinä on vain puukko, ihminen ja puu.
”Meidän sisällämme olevat kyvyt ja aistit ovat suurempia ihmeitä kuin mitkään tarut. Niitä ei saisi aliarvioida”, vuolumestari sanoo.
”Puuhun tutustuessani koen olevani suorassa yhteydessä Luojaan. Välissämme ovat vain minun käteni.”
Katso videolta, miten puulintu valmistuu Joel Nokelaisen käsissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
