Lukijalta: Uusi laki vaarantaa parhaat vesistömme

Alueella toimineen kaivoksen vuoksi Enonkosken ja Savonlinnan rajalla sijaitseva Särkijärvi on niin hapan, että sen kalakanta on kuollut. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Eduskunta on säätänyt lain, jonka ajatus on, että esimerkiksi kaivoksien perustamiseksi ja vihreän siirtymän edistämiseksi sallitaan ympäristöluvissa poikkeuksia maamme parhaiden vesistöjen osalta. Samalla yksinkertaistetaan ympäristölupamenettelyä. Viranomaisvalvontaa on vähennetty jo aiemmin

Miten tässä sitten tulee käymään?

Maan hallitus ja eduskunta ovat optimisteja ja uskovat, että arvokkaita metalleja löytyy ja työpaikkoja syntyy. Kaivoksen omistaja rikastuu, vesistöt pelastuvat, Suomi vaurastuu ja maailma pelastuu.

Pessimistejäkin löytyy. He muistavat Talvivaaran tapauksen. Vesistöt pilaantuvat, kaivosyhtiö menee konkurssiin, ympäristövahingot ja työttömät jäävät valtion vastuulle.

Me olemme seuranneet Keski-Suomen vesistöjä ja niiden liepeillä tapahtuneita erilaisia toimintoja yli kymmenen vuoden ajan. Olemme oppineet arvostamaan ympäristölupamenettelyä ja viranomaisvalvontaa, vaikka eivät ne läheskään aina ole mielestämme riittävän huolellisesti toteutuneet. Mutta olemme realisteja ja tiedämme, että vaikka kuinka huolellisesti tehtäisiin ennakkosuunnittelu, voi sattua jotain yllättävää. Luonnon olosuhteita ei aina onnistuta ennustamaan.

Hyvä valmistautuminen ja huolellinen valvonta auttavat ja rajoittavat kuitenkin vahinkoja. Ympäristölupamenettely ja viranomaisvalvonta ovat paitsi yhteiskunnan ja ympäristön, myös rehellisen toiminnanharjoittajan etu.

Ympäristölupaprosessi vaatii asiantuntemusta ja kokemusta. Käytettävät menetelmät ja käsitteet eivät ole yksiselitteisiä ja riidattomia. Vesistöjen nykytilan arviointi on haastavaa ja vielä haastavampaa erilaisten toimenpiteiden vaikutusten arviointi.

On ehkä ymmärrettävä, että tästä monesti pitkästyttävästä prosessista halutaan helpotusta. Vesistöjämme ajatellen helpotukset ovat uhkapeliä, johon ei tulisi mennä.

Kuten sanottu: hankkeissa sattuu varotoimenpiteistä huolimatta, monesti myös niiden puutteesta johtuen, vahinkoja, usein suuria. Olisi toivonut, että eduskuntamme olisi tähän puoleen kiinnittänyt huomiota. Jotta toiminnanharjoittajat konkreettisesti tiedostavat vastuunsa, tulee ympäristöluvissa määrittää korvausvelvollisuus, jonka varmistamiseksi edellytetään vakuutus tai vakuus esimerkiksi konkurssitilanteita ajatellen.

Vesistömme ovat arvokkainta kansallisomaisuuttamme ja niiden suojelemisen toivoisi olevan meidän kaikkien yhteinen asia.

Jaakko Koppinen

diplomi-insinööri