Ministerivaihdokset, korona ja sota ovat tehneet vaalikaudesta poikkeuksellisen
Velkaantumisen hillitsemisestä piti tuleman hallituksen tärkeimpiä tavoitteita, mutta sota kauheuksineen ajaa niiden yli, kirjoittaa kolumnissaan Seppo Kääriäinen.
Hallituksella on riittänyt työtä aiheissa, joita ei osattu vaalikauden alussa ennakoida. Kuva: Kari SalonenVuoden päästä Suomessa kuhistaan uudesta hallituksesta. Aprillipäivän jälkeisenä sunnuntaina pidettävien eduskuntavaalien tulosten pohjalta värkätään Marinin hallitukselle seuraajaa.
Keväällä 2019 ajateltiin, että alkaneella vaalikaudella keskitytään soteen, ilmaston muutokseen ja talouteen ja että politiikan meno on vakaata.
Eipä käynyt niin.
Päähallituspuolueiden kesken alkoi kyteä epäluottamus syksystä 2019. Se päätyi pääministeri Antti Rinteen eroon joulun alla 2019 ja Sanna Marinin nousuun politiikan mahtipaikalle.
Vilkasta on ollut ministeripaikoilla. Esimerkkinä käyköön valtiovarainministerin posti. Valtion kirstua ovat vartioineet Mika Lintilä, Katri Kulmuni, Matti Vanhanen ja Annika Saarikko. Tiede- ja kulttuuriministeri on vaihtunut tiuhaan. Muitakin ministerivaihdoksia on tehty.
Keskustan johdossa on ollut tuulista. Juha Sipilä erosi puheenjohtajan paikalta historiallisen vaalitappion sysäämänä. Katri Kulmuni valittiin Sipilän seuraajaksi. Se puheenjohtajuus kesti vajaan vuoden: tuli ero valtiovarainministerin paikalta, ja sen jälkeen puoluekokous nosti Annika Saarikon puheenjohtajaksi.
Mutta varsinaisen myllerryksen ovat aiheuttaneet korona ja sota, jotka ovat määränneet politiikan järjestyksen. Koronan piina alkoi jyrsiä alkuvuodesta 2020. Se piina jatkuu. Venäjän Ukrainahyökkäys 24.2. muutti kertaheitolla Euroopan turvallisuustilanteen ja mursi Suomen turvallisuuspolitiikan perusteita.
Velkaantumisen hillitsemisestä piti tuleman hallituksen tärkeimpiä tavoitteita, mutta sota kauheuksineen ajaa niiden yli. Jos velkarahaan ei olisi turvauduttu, jälki olisi ollut ja olisi kestämätön, myös kansalaisille. Toisaalta; valtion velkaantuminen on seuraavan hallituksen isona päänsärkynä.
Myös Marinin hallituksen yhden päivän mittainen kehysriihi 5.4. oli poikkeuksellinen. Viisikko esiintyi lujasti yhteenniittautuneena ryhmänä. Hallitus hoippui vuosi sitten puoliväliriihessä viikon verran kaatumisen partaalla keskustan tiukkojen kantojen seurauksena. Pääministerin ja valtiovarainministerin yhteistyö vaikuttaa jälleen saumattomalta.
Ennenkokematon uhka yhdistää. Se otetaan ja on otettava tosissaan.
Marinin hallitus rakentaa kriisikestävää Suomea. Hallituksen päätökset sotilaallisen maanpuolustuksen merkittävästä vahvistamisesta, rajavartioston voimavaroista, kyberpuolustuksesta, ruoka- ja energiahuollon omavaraisuudesta ja ukrainalaisten auttamisesta kertovat siitä, mitä turvallisuus tarkoittaa meidän aikanamme.
Jo aiemmin tehdyt F-35 - ja Laivue 2020-päätökset ovat varautumista pahimpaan mahdolliseen uhkaan.
Hallitus on tehnyt varautumispäätöksiä yksimielisesti. Perinteinen kinastelu on pantu sivuun. Myös oppositio on tukenut hallituksen linjaa.
Hallitus ottaa lähiviikkoina kantaa eduskunnan selontekokeskustelujen pohjalta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan, myös Nato-jäsenyyteen. Näyttää siltä, että pitkälleyltänyt yhteisymmärrys koskee myös mahdollista Nato-jäsenyyttä.
Loppusuoralle kaartuva vaalikausi on ollut Suomesta riippumattomista syistä poikkeuksellinen. Presidentti Zelenskyin perjantainen puhe eduskunnassa kertoo aikojen poikkeuksellisuudesta.
Huhtikuun 2023 eduskuntavaaleissa menestyy se, joka puhuu uskottavasti ja yhteistyöhakuisesti niin Suomen kuin yksittäisen suomalaisen turvallisuudesta ja taloudesta.
Seppo Kääriäinen
ministeri
- Osaston luetuimmat




