
Punajuurta bloggarin tapaan
Annaleena Rytkönen pitää punajuuresta, koska se on niin monikäyttöinen: sopii sekä ruokiin että leivonnaisiin.
Minea ja Matias maistelevat mielellään äidin laittamia herkkuja. ”Matiasta on vaikea saada pihalta sisälle, paitsi jos mennään leipomaan”, Annaleena kertoo.
Punajuuripavlovan salaisuus on kypsänä raastetussa punajuuressa, joka värittää, maustaa ja koristaa kerma-juustovaahdon.Ruokabloggari Annaleena Rytkönen otti vastaan Kantrin ruokahaasteen. Hän loihti punajuuresta syksyisen teepöydän herkkutarjoilut.
TEKSTI: Riitta Mustonen
KUVAT: Rami Marjamäki
Virroilla
Punajuuresta tulee ensimmäisenä mieleen lindströminpihvit ja borssikeitto, mutta emäntä Annaleena Rytkönen Virroilta ei tyydy tavanomaiseen. Hän haluaa kokeilla uutta.
Niinpä marraskuisessa teepöydässä on tarjolla suolaisena palana punajuuri-vuohenjuustopiirakoita. Tehty torttutaikinaan, silmänä on punajuuri- ja vuohenjuustopyörylät. Ihanan mehevää!
Skonssit eli teeleivät kuuluvat perinteisesti teepöytään. Annaleena on muotoillut niistä minikokoisia ja täyttänyt ne smetanalla ja itse valmistamallaan punajuurihillolla. Suloinen happamen ja makean yhdistelmä!
Lopullisesti kielen vie kakku, jonka pohja on marenkia ja päällä punajuuriraasteella höystettyä kermavaahtoa ja vadelmia. Taivaallista!
Jos näistä ei oltaisi tekemässä Kantrin ruokajuttua, Annaleena kuvaisi itse tuotoksensa ja panisi ohjeet kuvineen nettiin. Hän on yksi monista ruokabloggaajista. Pata porisee -blogi on ilmestynyt netissä melkein kolme vuotta.
Miten Annaleenasta tuli bloggari?
Reseptit talteen
Annaleena on aina ollut ahkera keräämään reseptejä. Viidentoista vuoden aikana niitä on kertynyt vino pino.
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen Annaleena keksi bloggaamisen. Reseptit saattoi kirjata lippusilta ja lappusilta bittiavaruuteen, missä ne säilyvät tallessa itselle ja ovat samalla muiden nähtävissä ja käytettävissä.
Blogin aloittaminen oli Annaleenasta todella helppoa. Tarvitsee vain kameran ja tietokoneen, jolle voi ladata ilmaisohjelman.
”Mulla on tosi yksinkertainen blogi. Kuvia otan perusjärjestelmäkameralla, ja ensimmäiset pari vuotta meni ihan pokkarilla”, Annaleena kertoo.
Kuvat ovat oleellinen osa ruokablogia. Annaleena huomasi pian, että ruokakuvaaminen on ihan oma juttunsa. Hyvältä tuoksuva ja näyttävä ruoka ei automaattisesti näytäkään kuvissa yhtä herkulliselta.
Viime kesänä Annaleena osallistui ruokakuvauskurssille ja sai paljon hyödyllisiä vinkkejä.
”Kun katsoo omia ensimmäisiä kuvia, iskee kiusaus alkaa poistaa niitä. Toisaalta niistä näkee, että jotain edistystä on tapahtunut.”
Kuvausharrastus on tuonut halun uusia kalustoa. Seuraavaksi toivelistalla on jalusta. Salamaa Annaleena ei käytä, vaan kuvaa mieluiten ulkona luonnonvalossa. Aitan rappusilla tai takapihan lehmuksiin rakennetussa Kaarina Maununtyttären majassa on hyviä taustoja ruokakuville.
Kuviaan Annaleena käsittelee helpolla kuvankäsittelyohjelmalla, rajailee ja kirkastaa värejä tarvittaessa.
Kuvausrekvisiitta on tärkeä osa harrastusta. Keittiössä yksi kaappi on pyhitetty vain kuvauksissa käytettäville astioille ja aterimille.
Harrastajat yhteen
Vaikka blogi on Annaleenalle ennen kaikkea paikka, jonne voi säilöä ruokaohjeita, sen kautta on saanut myös uusia tuttavuuksia.
”Blogia ja kuvia kommentoidaan paljon, ja ruokabloggaajilla on yhteisiä tapaamisia. Kesällä kokoonnuimme Seinäjoelle, ja oli mielenkiintoista nähdä blogiystävät ensimmäistä kertaa silmästä silmään, vaikka he olivat tavallaan jo tuttuja blogin kautta.”
Tapaamisia järjestetään jonkun kotona, jonne jokainen tuo tarjottavaa, tai mennään yhdessä ravintolaan – tietenkin syömään.
Bloggaajissa on kaiken ikäisiä miehiä ja naisia eri puolilta Suomea.
Lapset keittiöön
Annaleena Rytkönen löysi puolison kotipitäjästään Virroilta. Perhe asuu Sipilän sukutilalla Näsijärven rannalla. Samassa pihapiirissä asuvat myös miehen vanhemmat.
Peruskoulun jälkeen Annaleena kouluttautui ravintolakokiksi, mutta koska lähialueelta ei löytynyt alan töitä, hän opiskeli vielä rakennusinsinööriksi.
Lapset Matias, 4, ja Minea, 1,5, työllistävät Annaleenaa toistaiseksi kotona, ja heidän kanssaan Annaleena puuhastelee mielellään keittiössä.
”Lapset ovat koko ajan mukana, jos eivät muuten, niin rakentavat majoja keittiön alakaappeihin. Itse kokkailin pienenä isoäitien kanssa ja innostuin ruuanlaittoon. Kokkikoulu oli selvä valinta, vaikka siihen työhön en jäänytkään.”
Annaleena viimeistelee punajuuripavlovaa Matiaksen kanssa. Näppärästi Matias ripottelee tomusokeria vadelmien päälle. ”Täältä tulee sadetta!”
Ruuanlaitossa on Annaleenan mielestä parasta se, että pääsee nauttimaan hyvistä mauista. Pataruuat ovat hänen suosikkejaan.
”Kun aamulla pistää padan uuniin hautumaan ja lähtee lasten kanssa ulos, niin kotiin tullessa vastassa on mahtava tuoksu. Onhan se ihanaa.”
Kynä, paperi ja pannu
Kun pitää ruokablogia ja kirjoittaa sinne ohjeita, niiden on syytä toimia – muuten saattaa tulla kiukkuista palautetta.
Annaleenan kokatessa pöydällä on yleensä kynä ja paperi, jolle hän merkkaa ylös, minkä verran mitäkin raaka-ainetta tuli kulhoon kaadetuksi tai missä lämpötilassa kakku paistui.
”Resepti voi joskus tuntua itsestä helpolta eikä silloin huomaa kirjata kriittisiä asioita ylös. Kaikki vaiheet pitäisi kuitenkin muistaa mainita.”
Annaleena pyrkii päivittämään blogiaan viikottain. Julkaisupäivänä kävijämäärä yleensä tuplaantuu.
Annaleena lukee myös toisten blogeja ja ihailee kuvia. Hänen mielestään ruokablogissa pitää aina olla kuva ja mielellään vaikka montakin kuvaa eri työvaiheista.
Mutta vaikka Annaleena tutkii ruokablogeja jopa niin, että kannettavan näppäimistön välissä on jauhoa, niin silti hän katsoo mieluummin ruokaohjeen kirjasta. Se on jotenkin selkeämpää.
Lähiruokaa suosien
Blogissaan Annaleena kuvaa itseään maatilan emännäksi, joka arvostaa puhtaita ja kotimaisia kauden raaka-aineita.
Hirvenlihaa ja lammasta on aina pakastimessa, kalaa nousee Näsijärvestä ja metsämarjoja, erityisesti vadelmia, on ollut muutamana kesänä niin paljon kuin metsästä viitsii kantaa.
Pihapiirissä tepastelee muutama kana ja lammas, ja kasvimaa tuottaa perunat ja porkkanat. Täällä on aina syöty lähiruokaa.
Jotta ruuanlaittoharrastus ei alkaisi näkyä vyötäröllä, Annaleena yrittää liikkua mahdollisimman paljon. Ratsastusharrastus on nyt tauolla, mutta lasten liikuntakerhon vetäminen ja koirien kanssa lenkkeily kuuluvat viikko-ohjelmaan.
Toinen koirista on rodultaan lagotto, tryffelikoira. ”Ruokabloggaajan unelmakoira, mutta valitettavasti tämän hajuaisti ei ole tarpeeksi hyvä. Kantarellit pitää etsiä itse”, emäntä naurahtaa.
Punajuuri-vuohenjuustopiirakat
(12–16 kpl)
• 500 g voi- tai lehtitaikinalevyjä
• 2 rkl ruokaöljyä
• 3 punajuurta
• 3–4 punasipulia
• 3 rkl balsamiviinietikkaa
• 3 rkl ruokokidesokeria
• 200 g vuohenjuustoa
Voiteluun:
• 1 keltuainen
• ½ dl maitoa
• timjamia
Kuori ja viipaloi punajuuret ja punasipulit. Punajuuret saa jättää hieman paksummiksi. Paista niitä öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Mausta suolalla. Kypsennä vielä keskilämmöllä noin 15 minuuttia tai kunnes ovat hieman pehmenneet. Alenna lämpöä ja anna kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin 15 minuuttia. Lisää balsamiviinietikka ja sokeri. Sekoita hyvin. Kypsennä vielä noin 30 minuuttia. Jäähdytä.
Ota taikina ajoissa huoneenlämpöön. Leikkaa taikinalevyt kahteen osaan. Paina rengasmuotilla piirakoihin 1–2 sentin paksuinen reunus; varo leikkaamasta läpi. Voitele reunat maito-keltuaisseoksella.
Täytä piirakoiden keskiosa punajuurikiekolla, punasipulilla ja nosta päälle vuohenjuustosiivu.
Paista piirakoita 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes piirakat saavat kauniin kullanruskean värin. Koristele tuoreella timjamilla.
Punajuuripavlova
(8–10 annosta)
• 4 valkuaista
• 2 dl sokeria
• 50 g valkosuklaata rouhittuna
• 2 dl vispikermaa
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 punajuurta keitettynä
• 2–3 dl kotimaisia vadelmia (pakaste)
• tomusokeria
Pane uuni kuumenemaan 100 asteeseen.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan, koko ajan vatkaten. Vatkaa seosta, kunnes se on kiiltävän valkoista ja jämäkkää. Sekoita joukkoon valkosuklaarouhe.
Levitä (tai pursota) marenkivaahto leivinpaperin päälle uunipellille ympyrän (halkaisija 25 cm) muotoon. Paista uunin keskitasolla puolitoista tuntia tai kunnes marenki on päältä rapeaa. Anna marengin jäähtyä ja kovettua uunipellillä.
Raasta kypsät ja jäähtyneet punajuuret.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja punajuuriraaste.
Nosta marenkipohja varovasti tarjoilualustalle. Levitä täyte keskelle niin, että pohjan reunat jäävät näkyviin. Ripottele pinnalle kohmeiset vadelmat ja siivilöi päälle tomusokeria.
Marenkipohjan voi valmistaa etukäteen, mutta täytä pavlova vasta juuri ennen tarjoilua.
Skonssit
(8–10 kpl)
• 50 g voita
• 3½ dl vehnäjauhoja
• 1½ tl leivinjauhetta
• 1 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1½ dl maitoa
Voiteluun:
• 1 keltuainen
• 1/2 dl maitoa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kylmä voi ja nypi murumaiseksi seokseksi. Kaada joukkoon kylmä maito ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
Kaada taikina leivinalustalle. Taputtele taikina jauhojen avulla noin 3 sentin paksuiseksi. Ota taikinasta pyöreällä muotilla (halkaisija 4–5 cm) leivonnaisia leivinpaperin päälle. Voitele skonssit keltuais-maitoseoksella.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Siivilöi pinnalle tomusokeria. Tarjoa tuoreina punajuurihillon ja smetanan kanssa.
Punajuurihillo
• 200 g (2–3 kpl) punajuuria
• ½ dl vettä
• 1 dl hillosokeria
Kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Laita raaste kattilaan ja lisää vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele kannen alla noin 15 minuuttia tai kunnes raaste on pehmeää. Lisää hieman vettä tarvittaessa. Lisää hillosokeri ja keittele vielä noin 10 minuuttia. Jäähdytä.
pataporisee.blogspot.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
